Juhannusaatto Boråsissa sarasti ukkospilvisenä, jonka johdosti lykkäsimme tanssiin lähtöä myöhäisemmäksi. Netistä oli luettavissa tarkka tanssiaikataulu: klo 14.30 ja 15.30. Saavuimme Ramnaparkeniin parahiksi ensimmäiseen vuoroon, mutta päädyimme tarkkailemaan tapahtumaa sivusta. Ukkospilvet varjostivat puistoa, mutta ei iskenyt salama salkoon, vaan ilakoivat seppelpäiset ruotsalaiset onnistuivat pitämään sateen loitolla.
Tanssinäyte
Tanssin tauottua kävimme toveri Tsekki S:n ja Espanjan kanssa katsastamassa samassa puistossa sijaitsevan Borås Museumin annin... joka ei ollut kovin huima. Paitsi Suomesta Ruotsiin vuosikymmeniä sitten muuttaneiden suomalaissiirtolaisten kertomukset, joita yritin tovereille tulkata.
Museon jälkeen oli vuorossa toinen tanssitus, johon uskaltauduimme mukaan. Osallistujastosta päätelleen tanssiminen on lähinnä lasten ja vanhempiensa huvia, mutta arvelimme myös lastenmielisillä ulkkiksilla olevan oikeutus osallistua. Eikä kukaan meitä pahalla silmällä katsonut, puolitoistavuotias vierustoverinikin oikein lojaalisti puristi sormeani läpi tanssimarathonin. Vaikka olimme voineet ottaa vähän oppia ensimmäisen tanssivuoron seuraamisesta, koreografiat ja laulunsanat olivat meiltä hiukan hukassa. ”Morsgrisar är vi allihopa” oli sentään tuttu!
Salko ja minä
Juhannussalon ympärillä tuli siis tanssittua, varsinaisesti ympäri ei, koska sen verran tiuhaan tahtiin vaihdettiin tanssisuuntaan. Mutta olipahan ruotsalainen olo! Illalla toveri Ruotsi A. vieläpä tarjoili illallisen uusine perunoineen ja sinappisilleineen, mmm!
Juhannuspäivänä oli tarkoitus lähteä läheisen järven rannalle grillailemaan, mutta sää jatkui lohduttoman harmaana. Ukkonen parahti sentään vain yhden kerran, mutta se yksi kerta riitti viemään netin minun taloltani ja vähintään viereiseltäkin loppuviikonlopuksi. Juurikin kun koneeni oli palannut reilun kuukauden huoltomatkaltaan Hollannista) ja käynyt parit vanhat Suomen osoitteet läpi ennen saapumistaan Boråsiin)...
Sunnuntai-iltapäivästä pilvet vihdoin väistyivät ja pääsimme grillailupuuhiin. Sää olikin mikä mainioin ja samoin grillivihannekset! Tofu-, porkkana- tai mitään muutakaan kasvismakkaraa kun en onnistunut Boråsista löytämään. Että kyllä me suomalaiset taidamme tosiaan olla se ykkösmakkarakansa! Heh.
Pohjoismaalaisjuhlamme sai vielä lisäväriä kun pakistanilaiset kuulivat ilouutisen : he olivat voittaneet kriketin maailmanmestaruuden!! Selvästikin yhtä suuri saavutus heille, kuin mitä Suomelle jääkiekon maailmanmestaruus, joka toisaalta kuulostaa heille (ja suurimmalle osalle maapallon väestöä) varmasti yhtä eksoottiselta kuin meille kriketin maailmanmestaruus. Mutta joka tapauksessa, maailmanmestaruus kuin maailmanmestaruus, onnittelimme heitä lämpimästi ja nautimme ilolla meille jaettua voittokakkua.
