Jaa että qué pasa? Eiku... läget?

Vaihtariaika on tiedättekös aika kuluttavaa. Helmikuussa minulta hajosi kännykkä, ja jouduin ostamaan uuden. Nyt on puolestaan käyttökelvottomana pikku Asukseni, jonka ostin vasta viime lokakuussa. Takuuta olisi siis jäljellä, mutta lähetäpä se nyt sitten Suomeen ja sitä paitsi minulla ei ole haisuakaan siitä missä päin takuulappuseni lojuu. Jossain päin Kalevan kämppääni joo. Jos alivuokralaiseni on niin kiltti, että viettäessään paljon aikaa poissa asunnosta ottaa kasvini mukaansa, etteivät kuolahda, niin ehkäpä hän voisi vaikka kaivaa esiin takuulappuseni, heh. Koska kuka nyt sellaista olisi tullut ajatellut laittaneeksi talteen... paitsi tietysti toveri Suomi!

Joka tapauksessa tällä hetkellä ihmettelen elämääni täällä Ruotsissa kotikoneetta ja -netittä. Ihan jopa viikon verran olen ihmetellyt! Ja yhä henki pihisee, koska onneksi muuta aktiviteettia on piisannut. Viime maanantaina oli sunnuntai-illallinen osa kaksi, eli tähteiden tuhoaminen. Nerokkaat toverit oivalsivat pääsiäisillalliseen yhdessä kokkaamisen ja syömiset ilot, ja nyt meillä on sitten reilun kymmenen hengen ”sunnuntai-illallisklubi”.

Sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin Boråsin vanhassa, tunnelmallisessa elokuvateatterissa nimeltä Röda Kvarn näytetään ei niitä ihan uusimpia ja valtavirtaisimpia elokuvia. Monena viikkona olemme siellä istuneet ja viime viikon tiistaina taas. Vuorossa oli Italian mafiaa kuvaavaa Gomorra. Se oli kyllä ko. paikassa näkemistämme elokuvista huonoin, ehkä tosin siksi ettei mafiasanasto ruotsiksi ole minulla ihan riittävän hyvin hallussa...

Keskiviikkoillalla kävin elämäni ensimmäistä kertaa vesijumpassa eli ”aqua-aussa”. Toverini ovat sitä kaupungin uimahallissa harrastaneet jo pidempään, ja viimein hidas kymiläis-hämäläinenkin hyppäsi altaaseen. Puolen tunnin jumppahetki nyt oli vähän mitä oli: vesijumpassa kun on se huono puoli, ettei ole kovin yksinkertaista katsoa mallia muilta. Sen ymmärsin, että nyt siirrytään pitämään laidasta kiinni ja ohjeistuksesta että ”käsivarret suorina”... sen ainoan minkä saattoi itsekin nähdä! Että mitä niillä jaloilla sitten oli tarkalleen ottaen tarkoitus harrastaa, jäi mysteeriksi. Mutta hauskaa oli! Jumpan jälkeen viihdytimme itseämme vesiliukumäessä, porealtaassa, vesiliukumäessä, turkkilaisessa saunassa, kylmävesialtaassa, vesiliukumäessä, aalloissa ja... vesiliukumäessä! Kaksi tavissaunaakin, kuivana ja kosteana tuli testattua.

Torstai oli tavalliseen tapaan bileilta. Päätimme pitää pienet etkojen etkot Mamma Mia -elokuvan parissa, ja lopulta emme sitten ehtineetkään niille varsinaisille etkoille. X&Y –klubin ovelle ehdimme juuri ennen kahtatoista, jolloin sen sisäänpääsy muuttuu maksulliseksi. Pahaksi onneksi toveri Tsekki M oli unohtanut henkkarinsa kotiin, eikä ovimies ollut valmis neuvottelemaan poikkeusluvasta. Sinänsä tietysti imartelevaa toverille, joka on kuitenkin vaihtarijoukkiomme ikänestori ylittäen ikärajan kahdellatoista vuodella..! Noh, inventoimme äkkiä mielessämme baarikaappiemme sisällön ja päädyimme palaamaan Hässleholmeniin. Taas vaani lähistöllä taksi, johon sitten lankesimme (tällä kertaa ihan laillisella neljän hengen matkustajistolla) ja päädyimme kämppäni olohuoneeseen pitämään omat hippalomme.


Kamerani on sentään toistaiseksi toiminnassa, mutta kun nyt ei ole kuvia ladattavaksi... otin sitten kännykän kameralla kuvan kantaklubimme kynästä. Kanta-asiakkailta niitä löytyy tietysti monta kappaletta.

Perjantaina en sitten kyennytkään kirjastolle ennen kuin kello viisi illalla, ja se sulkeutuu kyseisenä päivänä jo kello kuusi. Menimme tiedosta järkyttyneen toveri Espanjan kanssa juomaan lohdutukseksi cappuccinot keskustaan, joen rantaan jossa kevätaurinko meitä lämmitteli oikein kivasti... ennen kuin sitten alkoi painua mailleen ja me viettämään koti-iltaa, taas kerran elokuvan parissa.

Lauantaina ekskusimme nelikkona Göteborgiin, jossa kiersimme jalan keskustaa ja raitiovaunulla kaupunkia ja lautalla saaristoa ja taas jalan Donsön saarta. Autoja siellä ei ollut, muuta kuin ambulanssi Toyota Yariksen muodossa. Asukkaat liikkuvat polkupyörien lisäksi etulavoilla varustetuilla mopoilla - ja golf-autoilla! Golf-kenttää saarella ei sentään ollut, mutta minigolf ja keilahalli kylläkin.

Illalla olisin voinut vain kaatua sänkyyn ja jäädä siihen, mutta ikäväkseni oli mentävä toveri Liettua R:n läksiäisiin. Kovin pitkään ei kuitenkaan tullut juhlittua, kun itse juhlakalukin sammahti jo siinä yhdentoista korvilla.

Sunnuntaina vietin totaalisen rentoilupäivän - johon kuului taas cappuccinoa espanjalaisseurassa ja illallista monikansallisessa seurassa... eli suomalaisruotsalaisespanjalaispuolalaisranskalaiscostaricalaisseurassa! Huh ja puh. Totesin myös ruokailun jälkeen. Ja tänään illalla vuorossa on taas uusinta!

Vaihteeksi opiskelua

Minulla oli tänne tullessani lukujärjestyksessä kolme kurssia: Digital Library Management, Informationsjuridik ja Practical experience at Swedish libraries. Kaksi ensin mainittua ovat nettikursseja, ja viimeksi mainittu ihan(a!) lähiopiskelukurssi. Nyt minulla on kuitenkin enää kaksi kurssia, nimittäin poistin keskimmäiseksi mainitun valikoimastani jokin aika sitten... Tapahtuma oli tietenkin valitettava, syistä että a) tarjolla ei ollut enää mitään muuta järkevää sen sijaan otettavaksi ja b) kurssi oli ainut ruotsin kielellä täällä opiskelemani kurssi.

Alun perinhän suunnittelin opiskelevani lähinnä ruotsiksi, ja sitten ehkäpä yksi kurssi englanniksi. Hah! Noh. Digikirjastot ja harjoittelu kuulostivat niin hyviltä, että halusin ottaa ne, vaikka englanniksi olivatkin. Kolmanneksi kurssiksi tahdoin sitten ehdottomasti jonkin ruotsinkielisen, mieluiten jonkin tietotekniikkaan liittyvän. Ykkösvalintani oli kuitenkin jo täynnä ja kakkosvalintaan taas ei ilmoittautunut tarpeeksi ihmisiä... joten kolmosvalinta oli informaatio-oikeus. Ennen kurssia olin lievästi kauhuissani, että mitähän siitä tulisi, mutta lähipäivä sujui melko ymmärrettävästi ja mielestäni sain kotitenttiinkin ihan kivasti vastattua.

Vaan palaute vastauksestani olikin sitten jotain ihan muuta kuin kivaa luettavaa. Olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa kuinka riman alas rysäyttäen jätin tentin läpäisemättä, enkä nyt halua tuota statistiikkaa teitäkään varten esiin kaivaa. Joka tapauksessa vastaukseni oli siis kaukana hyväksytystä: lähinnä huomautettavaa oli kielellisistä seikoista, mutta olin kuulemma ymmärtänyt yhden kolmesta kysymyksestä vieläpä aivan päin pusikkoa... Opettaja ehdotti, että antaisin jonkun lukea vastaukseni ennen palautusta. Yliopistollammehan on apupalvelukin akateemista kirjoittamista varten, ja varmaan ystävällinen kämppis Ruotsi M:kin olisi tullut avuksi, joten siinä mielessä minään nallina kalliolla ei vaihtariparka voi valittaa olevansa jätetyn. Kun kuitenkin olin viikonloppumatkamme takia sysännyt jo toisenkin kotitentin uusintaan, ja kolmas sattui juuri Norjan matkamme aikana, oli kasauma vähän turhan suuri ja koin parhaaksi jättää kurssin kesken. Jos priorisoida täytyy, niin... kirjastossa tai koneen äärellä voin istua ihan koto-Suomessakin, mutta täällä ollessani valitsen kyllä ennemmin matkustelun (kirjoitan tämän nyt silläkin uhalla että päähäni iskee kohta Opetushallituksen lähettämä salama (niin kuin laitoksemme amanuenssimme (jostakin muusta) kerran vitsaili))!

Vaikka olenkin nyt päätöksestäni ja siitä seuranneesta rennommasta opiskelutaakasta helpottunut, pettymys tästä epäonnistumasta on silti huomattava. Varmastikin ensimmäistä kertaa elämässäni olen kokenut inhoa ruotsin kieltä kohtaan! Ettei se mokoma sitten kirjallisesti niin hyvin sujunutkaan. Mutta mutta, epäonnistumiset kuuluvat elämään ynnä muita geneerisiä latteuksia nyt tähän väliin. Vaihtoyliopistomme kv-vastaava lupailikin orientaatiopäivillä meidän vihaavan välillä koko vaihtomaatamme ja sen kieltä, joten voinpa vetää rastin siihen kulttuurishokkikaavakkeen kyselyruutuun.

Hyvinä uutisina voin kertoa DLM –kurssin sujuvan ihan kivasti... okei, kuulen sieluni korvin toveri Suomen naurahtavan tässä vaiheessa räkäisesti... noh, hitaasti, mutta kivasti! Ainakin kahdesta ensimmäisestä esseestä saamani palautteet hivelevät kolhittua opiskelijaitsetuntoani.

Practical experience –kurssi alkoi vasta viime kuun puolessa välissä, ja osoittautui joksikin aika muuksi kuin nimi voisi antaa olettaa. Emme siis varsinaisesti tee mitään käytönnön työtä kirjastoissa, vaan tutustumiskäyntejä. Olemme jo käyneet sessioilla siirtolaisinstituutissa, kaupunginkirjastossa, erään yläasteen kirjastossa ja omassa yliopiston kirjastossamme, jossa tänään oli tiedossa johtajan tapaaminen. Tiedossa on vielä tutustumiskäynti Hässleholmenin (meidän kotikaupunginosamme) lähikirjastoon sekä eri kirjastoihin Göteborgissa. Hauskaa!! Mielumminhan sitä opiskelee käymällä kirjastossa kuulemassa kun joku puhuu, kuin lukemassa kun joku on kirjoittanut...

Luemme kurssille toki myös kirjallisuutta ja lopuksi palautamme kokemuksistamme koostetun 7-10 sivun esseen sekä esittelemme havaintojamme muille loppuseminaarissa. Kovin pahoja paineita ei ole, koska kurssilaiset ovat tuttuakin tutummat toverit Espanja, Itävalta, Suomi ja Tsekki – ja ohjaajallammekin selvästi huumorintaju paikallaan, koska ei pystynyt pitämään pokerinaamaansa meidän keskittyneitä luentotoilailujamme seuratessaan...

Taksikeskustelua

Eilen illalla pääsin tilaamaan ensimmäistä kertaa Ruotsissa taksia, kun Boråsissa vierailevat siskoni miehineen eivät välittäneet testata yöbussin menoa. Tilaus sujui hyvin vaikkakin kysymyksiä riitti: Minne? Määränpää? Millä nimellä? Tähänkö numeroon voi ilmoittaa taksin lähestyessä? Tosiaan: neiti Taksi kertoi auton saapuvan arviolta 10-15 minuutin kuluessa JA taksikuski vielä soitti kertoakseen, että on nyt saapunut. Tätä kutsuisin palveluksi!

Jo aikaisemmin tällä viikolla olin yrittänyt päästä tilaamaan taksia Boråsissa: myöhästyimme nimittäin bussista mennessämme torstaina X&Y:hyn tanssahtelemaan. Toveri, jolla oli taksin numero kännykässään, oli sen verran hyvissä, että minä päädyin soittajaksi. Olin valmistautunut puhumaan ruotsia, mutta... mutta... jouduin antamaan kapulan takaisin toverille. Toisesta päästä kuului nimittäin vastaus, jonka päättelin olevan epäselvän ruotsin sijaan selvää espanjaa. Toveri Espanja ei tästä yllätyskäänteestä häkeltynyt, vaan yritti aika tovin tilata kyseisestä numerosta taksia Hässleholmeniin. Auto ei kumma kyllä koskaan saapunut, ja lopulta menimme sitten sillä seuraavalla bussilla. Myöhemmin toveri oivalsi antaneensa minulle epähuomiossa sen toisen, kotimaansa liittymällä varustetun kännykkänsä...

Takaisin kotiin pääsimme sitten vihdoin taksilla, kun se siinä niin kivasti oli melkein oven edessä odottelemassa. Jonkin aikaa saimme taivutella tämän viisipaikkaisen auton kuskia ottamaan kyytiin kaikki kuusi matkustajaa... ja kun olimme siinä onnistuneet, tajusimme että meitä onkin seitsemän! Lyhyt ajomatka sujui ihan kohtuullisen mukavasti silläkin henkilömäärällä - ja olisihan takapaksissa sitä paitsi ollut vielä tilaa.

Season (Opener)s in the Sun

Perjantai-iltana sain vieraikseni sisar Käpylän miehineen. Vierailu sattui sopivasti (siis ainakin minun ja toveri Langon mielestä sopivasti) samalle viikonlopulle kuin Allsvenskanin, Ruotsin futiksen pääsarjan avauskierros. Lauantaina oli peli Borås Arenalla, kotijoukkue IF Elfsborg vastaan tukholmalainen Hammarby IF. Tukholman toverit kunnioittivatkin kaupungiamme läsnäolollaan jo perjantai-illasta lähtien. Lauantaipäivällä elämää keskustassa oli satakerroin normaaliin verrattuna, ja ilma oli sakeana urheilujuhlan tunnusta! Kuusi bussillista vierasjoukkueen kannattajaa (arvion mukaan kaikkiaan heitä oli 2500) totisesti näkyivät ja kuuluivat.


Kooteepee, kooteepee, ooleee ooleee ooleee! Eiku oho: Ham! Ham! Hammarby!n pompomit olivat hajahtaneet ja päätyneet palloverkkoon.


Bajsen-fanit näkyivät ja kuuluivat hyvin myös itse pelissä. Boråsin Guligaanit (Guliganerna) eivät ilmeisesti olleet voidelleet äänijänteitään aivan yhtä huolella, mutta antoivat toki hekin näytteitään stadionin toisesta päädystä. Me istuimme oikein mukavasti melko keskellä, toiseksi etummaisella rivillä. Kaikki paikat ovat katoksen alla, mutta lippa ei todellakaan pidellyt taivaalta kaikella innollaan paistavaa kevätaurinkoa. Tunnelma stadionilla oli siis kaikin puolin kuuma. Vain neljä vuotta vanha areena olisi tosin vetänyt vielä 5000 katsojaa enemmän näkemään 1-1 tasurin, sillä vetoisuudeksi ilmoitetaan 16 599 henkeä.


Guligaanien pääty. Aikovat voittaa kultaa taas (ska vinna guld igen). Onkohan ruotsalaisilla jonkinlainen trauma ilmaisun "aikoa ottaa kultaa taas" (ska ta guld igen) kanssa..?

Kuvat: Sisar Käpylä