Iina vs. kurssikirja 0-1

Kaikenlaista päänvaivaa kun nyt kurssikirjoista voikin olla, niin harvemmin ne sentään aiheuttavat mitään fyysisiä vammoja.Vaan on näemmä mahdollista sekin. En ole tainnut pidellä moista esinettä käsissäni vähään aikaan, joten kyseinen toiminto bugitti pahemman kerran ja sain opukselta niin sanotusti turpiini. Huuleni alla on nyt pieni naarmu muistona yrityksestäni opiskella... mutta onneksi pahin turvotus on jo laskenut!

Etten vaikuttaisi olevani opiskelijana täysi läppä, minun on seliteltävä asiaa unenpuutteella. Uusi asuinpaikka, uusi kulttuuri, uudet ihmiset, paljon tekemistä ja menemistä... ja liian vähän unta kuuppaan per yö. Talossamme ei ole mitenkään rauhatonta eikä nukkumisolosuhteissa muutenkaan valittamista, mutta tällainen hektinen elo virittää minut ylitilaan, jolloin unet voivat jäädä vähän huonolle. Kun pahin tahi paras alkuhässäköinti on ohi, osaan varmastikin nukkua vaikka kymmenen tuntia yössä ja pidellä taas kirjaa käsissäni!

Se, etten ole kirjoittanut mitään luennoista selittyy sillä, ettei minulle ole ollut niitä. Aion opiskella täällä ne odotetut 30 opintopistettä, ja siihen tarvitsen kolme kurssia. Näistä kaksi ovat kuitenkin verkkokursseja. Toinen, Digital Library Management, alkoi tällä viikolla, ja sitä varten olen sitten tehnyt taas tuttavuutta tähän vaaralliseen mediaan nimeltä 'kirja'. Ensi kuussa kurssilla on viikon verran lähitapaamisiakin, ja saan muistella kokoontumismuotoa nimeltä 'luento'. Muuten opiskelen keskenäni yliopiston verkko-oppimisympäristössä nimeltä PingPong (heh heh heh heh heh).

Toinen verkkokurssini, Informationsjuridik, alkaa vasta ensi kuun puolella. Se kolmas - joka sekään ei oikeastaan ole perinteinen lähikurssi vaan harjoittelua kirjastossa - puolestaan starttaa vasta maaliskuussa.

Kaiken tämän opiskelemattomuuden ohella olen tällä viikolla sitten ehtinyt kaikenlaista. Tänään kävimme infotovereiden kanssa Tekstiilimuseossa, jonne mennessä kävimme pällistelemässä myös tätä aikaisemmassa postauksessa mainitsemaani Pinokkio-patsasta. Kuvassa siis toveri Pinokkio feat. toverit Espanja ja Itävalta.

Go'kväll!

Yritän tässä parhaillani ravistella itseäni valveille pienten päivä... iltapäivä... noh, iltaunien jälkeen! Torstai on bileilta, joten täytyisi hankkia itsensä etkoilemaan opiskelijayhdistyksen baariin tuonne yliopistoa vastapäätä. Herääminen hoituu tosin varmasti viimeistään matkalla sinne, sillä aion tavalliseen tapaan reippailla tuon noin kolmen kilometrin matkan. Ensin on pieni metsätaipale, ja sen jälkeen aivan ihanaa, idyllistä omakotitaloaluetta melkeinpä koko loppumatka! Ei haittaa jossei onnistukaan menemään sitä suorinta tietä.

Tänään testasin kerroksemme pyykkituvan (yksi pesukone yhdeksälle hengelle - ei hassumpaa!). Kävin myös yliopistolla syömässä infotoverien kanssa, kuten joka päivä. Sen jälkeen istuin kirjaston mikroluokassa yrittäen vähän opiskellakin. Siellä ei ole minkäänlaista hiljaisuusideologiaa kuten kotona Tampereella, joten enemmin taisin opiskella ruotsia salakuuntelemalla opiskelijatoverein keskustelua... hih. Kotiin tultuani onnistuin lukemaan vielä kymmenisen sivua kurssikirjaa kunnes uni otti uhrin.


Jotkut teistä kenties jo ovatkin surffanneet tovereideni blogiin. Laitan tähän nyt osotteet kaikkien nähtäväksi: toveri Suomella on Boråsista myös raportoiva, "kilpaileva" vaihtoblogi, ja nyt jo hienossa, aikuisessa työelämässä olevan toveri Berliinin blogistapääsee myös hänen vaihtoaikaiseen blogiinsa.

Ne todelliset motiivit

Niin: miksi Ruotsiin? Miksei vaikkapa Malesiaan? Yksi syy lienee ihailunsekainen naapurirakkaus. Ruotsalaiset osaavat paitsi tehdä hyvää musiikkia niin käyttäytyä sivistyneemmin. He ovat monikulttuurisempia, yhteisöllisempiä, iloisempia, kauniimpia... ja puhuvat josseivät nyt mitään maailman sensuelleinta kieltä, niin aika ihkuista kuitenkin.

Sitten järkisyyt: olen opiskellut ruotsia monen monituista vuotta, mutta käyttänyt kovin vähän. Täällä voin harjoitella sitä ja saada sen aktiiviseksi, eli oppia oikeasti käyttämään sitä.

Perimmäisenä syynä voinen myöntää myös jonkinasteisen vässykkyyden, eli haluttomuuden lähteä minnekään kovin kaukaiseen ja eksoottiseen maahan. Ruotsi on minulle "lagom bort".

Mitä sitten ajattelen motiiveistani nyt, noin viikon vaihto-oleskelun jälkeen? Olen jo nähnyt Ruotsin ihanien puolien (ylen kärsivälliset asiakaspalvelijat, kiltisti pysähtyvät autoilijat), mutta myös vähemmän ihania (jurommat ja aremmat ruotsalaiskämppikset kuin suomalaiskämppikseni ikinä). Olen käyttänyt ruotsin kieltä ja saanut aikamoisia kiksejä huomatessani sen taidon olevan oikeasti siellä jossakin olemassa. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut vässykkyyttänikään (sillä tärkeintähän ei ole määränpää vaan lähteminen...)

Musik Non Stop *

Jos joskus olen miettinyt "mikä oikein teen täällä?!", niin tänään tarpoessani loskassa ja räntäsateessa kotiin. Aika karmiva - tai kuten toveri Aukio varmaan sanoisi - jäätävä keli! Tulin kyllä bussilla, mutta pysäkiltä riitti monta sataa loskaista metriä rämmittäväksi. Vaan samanlaista sää on välillä Suomessakin, joten saatoin vain miettiä motiivejani tulla Ruotsiin jonkin lämpimän maan sijaan...

Noh Ruotsin lämpöä olin saannut kokea aiemmin illalla, jos sitten räntäsateessa seisten. Torilla nimittäin esiintyi Boråsin ylpeys, Körslaget-ohjelman finaalikolmikkoon edennyt Team Magnus. Olimme kaikki leikisti hyvin yllättyneitä siitä, että Boråsissa on oikeasti niin paljon ihmisiä kuin mitä torille oli kokoontunut. Seurasimme kaksi lauluesitystä, nuorison "Magnus! Magnus!"-kiljuntaa sekä jammailevia keski-ikäisiä. Söpöä. Ilmeisesti tänä viikonloppuna käyntiin kierähtää myös Melodifestivalen eli Ruotsin euroviisukarsinta. Heitin jo ilmaan ehdotuksen yhteiseurooppalaisista viisuvalvojaisista, mutta mites nyt kun Suomi kuitenkin lähettää edustajakseen jonkun überkarmivan Movetronin?? Nooh, ehkä minulla on menoa semifinaali-iltana, ja finaaleissa voin sitten keskittyä heiluttamaan jonkin muun maan lippua....

* Kentin kiva kipale. Kovin on pätevää musiikkikansaa nämä ruotsalaiset.

Syntsäsankarin alkoholiongelma

Torstaina ja perjantaina meillä vaihtareilla oli siis yliopiston järjestämät orientaatiopäivät. Saimme infoa yliopistosta, Boråsista ja Ruotsista, maksoimme ylioppilaskunnan jäsenmaksun, saimme kulkukortin, käyttäjätunnukset ja opastetun kierroksen yliopistolla, sekä tietysti tutustua toisiimme! Täksi kevääksi tuli kuulemma 65 vaihtaria, ja syksyisistä noin sadasta vaihdokkaasta jatkaa 10-15. "Pidätte siis juhlimisesta, ettekä välttämättä tiedä mitä opiskelette... hienoa!" keräsi kv-koordinaattorimme yhteen esittelykierroksen satoa. No kaikki varmaan tietävät mitää alaa opiskelevat, josseivät nyt juuri silloin muistakaan sitä englanniksi, mutta kurssien kanssa kuuluu olevan vähän enemmän hässäkkää. Eräs puolalaistyttö tänään arveli kurssiensa alkavan huomenna maanantaina, muttei ollut lainkaan huolestunut, vaikkei tiennyt mitähän hänellä olisi, missä ja milloin. "Ehkäpä ne meksikolaiset tietäis..."


Tässä kuvassa tarkoitukseni oli siis osoittaa taustalla aukeavaa Borås-maisemaa, ei niinkään karvalakkispäistä puolalaistoveria.

Perjantaina oli ekat vaihtarihippalot, johon en tosin osallistunut, kun päätin sattuneesta syystä panostaa lauantaisiin. Haluan silti kirjoittaa vähän perjantaisista, sillä niissä ehkä kiteytyy jotakin vaihtarielämästä... Noh, juhliin oli kutsu Facebookissa, ja ne kulkivat nimellä "The Mexican Guy Birthday Party". Miksi? Koska jollain meksikolaisjätkällä kuulemma oli synttärit, mutta kutsuja ei valitettavasti muistanut hänen nimeään.

Lauantaiset juhlat eivät sentään kulkeneet nimellä "The Finnish Girl Birthday Party", vaikkei usea varmasti tiennytkään, että minulla on synttärit. Olipahan kuitenkin ihan elämys, kun matkalla etkoilta klubilla täysi bussi laulaa minulle Happy birthdayta, hih!

Eilen jouduin kokemaan aikamoisen kulttuurishokin hankkiessani etkojuomia. Koska meillä oli bussikierros Boråsissa yhdestä kolmeen, en ehtinyt paikalliseen Alkoon eli Systembolagetiin, koska kaupungin toinen oli mennyt kiinni kahdelta ja toinen kolmelta. Olin kuullut, että kaupoissa myydään vain korkeintaan 3,5 prosenttista kamaa, mutta tunnustan, etten kerta kaikkiaan ollut uskonut sitä! Sen sijaan olin kyllä uskonut, ettei siideriä olisi valikoimissa ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Menin sitten varmuudeksi keskustan ruokakauppaan lähiöruokavarastomme sijaan, ja kuinka käy: ainoa siideri mitä löytyy on 0,7 prosenttista! Eli olut oli ainoa vaihtoehto. Minähän en juo olutta kuin äärimmäisessä hädässä, ja tämä oli sitten sellainen.

Suomalaistoverini kanssa sitten lohduttelimme itseäimme, että kun pääsemme klubille saamme jotain kunnollista! Magnersia, Crowmooria, Strongbow'ta... mmm. Menemme tilaamaan siideriä, ja kuinka käy: lähin siideriä muistuttava juoma muistuttaa sitä lähinne nimeltään (Xide), ja maistuu Bacardi Breezer Pineapplellta! Yhyy oikeesti. Vodkaorange maksoi lähemmäs kahdeksan euroa, joten päädyin sitten elämään uudelleen nuoruuttani siemailemalla Smirnoff Icea.....

Niin, että olen siis todellakin onnistunut jo kehittämään täällä Ruotsissa ollessani eräänlaisen alkoholiongelman. Sitä yleisemmin tunnettua alkoholiongelmaa voi tällä tarjonnalla olla melko mahdotonta kehittää. Paitsi että maanantaina menen kyllä Systemiin ja ostan kaapit täyteen juomaa seuraavia juhlia varten... siis mikäli edes siellä myydään jotain juotavaksi kelpaavaa! Ja itse asiassa tänään käydessämme lähiöruokavarastossamme Netossa, löysi toveri Suomi sieltä tietenkin lavan täydeltä Rekorderligia!

Kivaahan voi toki olla ilman (hyvää valikoimaa) alkoholia, ja olihan aika messevä meininki siellä klubilla eilen! Tanssilattia jäi kovin pieneksi.


Huomenna menen hakemaan loput avaimeni asuntotoimistosta ja sitten lounaalle yliopistolle uusien tovereideni kanssa (Espanja, Slovenia ja Tsekit vähän namedroppailua harrastaakseni). Ensimmäinen kurssinikin alkaa, mutta vain virtuaalisesti.

Siinä vähän kuulumisia, vain vähän, minun on mainittava, koska kirjottamistahan riittäisi vaikka kilometrin verran... vaan enemmän taas ensi kerralla!

Hälsningar från Hässleholmen

Istun nyt mukavasti nojatuolissa, jalat jakkaran päällä ja Nasus sylissä. Edessäni on ikkuna, josta on näkymä mäntymetsään (tai kuvitellaan niin, tosiasiassa kaihtimet ovat kiinni ja vaikkeivat olisikaan, niin taitaisi olla vain näkymä pimeyteen). Tuon metsän vieressä minä nyt asun.

Matka tänne sujui mallikkaasti. Sain isältä kyydin Helsinki-Vantaalle, lensin puolityhjässä koneessa Landvetteriin ja otin bussin Boråsiin, tulevan opinahjoni eteen (tosin olin sen verran orientoitunut muuhun, etten tajunnut olleeni juurikin koulun edessä!). Samassa korttelissa on hotelli, jonka respasta sain avaimet asuntooni ja soitatettua itselleni taksin. Ylikivan taksisedän kanssa sitten treenailin ruotsiani lyhyen matkan asunnolleni Hässleholmeniin. Hissille ylös ja vaiston varassa oikealle käytävälle ja huoneeseeni, eikä reissu kerta kaikkiaan olisi voinut olla juuri sujuvampi.

Huoneessa minua odotti sitten yllätys: oma kylppäri! Ei ollenkaan hullumpi yllätys se. Missään ei tällaista luvattu, enkä ole ketään muuta kylppärillistä vielä tavannut. Muut jakavat kylppärin 1-3 muun kanssa. Kylppäri on laadittu ilmeisen invalidistandardeilla, joten ehkä tämä huonekin on sitten jonkinlainen invahuone. Minä sydän invahuone!!

Invikseni on ihan siisti ja hyväkuntoinen, kuten koko kämppä (noh, kämppisten huoneiden siisteyttä en ole tarkastanut). Jotkut huonekalut taitavat olla ihan bräniköitä. Niiden hankintaohjeena on tosin tainnut olla "mitä vain puuta, kunhan on aina eriväristä". Perussetin eli vaatekaapin, sängyn, kirjoituspöydän &-tuolin ja ennen mainittujen lisäksi on lipasto/yöpöytä/laatikosto sekä iso hylly. Täytynee käydä kirjastossa lainaamassa jotakin sinne laitettavaksi...

Sängyssäni on nyt iloisesti tyyny ja peittokin! Jo aiemmin saapuneet uudet infotoverini johdattivat meidät, erinäisten vaatekappaleiden alla ja päällä viime yönä unta etsineet, paikalliseen Jyskiin. Nyt en malta odottaa, että pääsen painamaan pääni tuohon tosityynyyn (näin, vaikkei kello ole edes kymmentä!), joten orientaatiopäiväkuulumisia kirjoitan joskus toiste. Sen voin sanoa, että väsyttävyydestään huolimatta päivä oli lupauksia antava!

Täältä tullaan, vaihtarielämä!

Tjaa tjaa, ei ehkä sittenkään hullumpi ostos tuo toppatakki: koko loppuviikoksi Boråsiin luvataan pakkasta! Parhaimmillaan jopa -9 astetta. Lumihiutaleen kuvia ei ennuskartalla silti näkynyt.



Mitäs muuta Boråsissa sitten mahtaa olla kuin pakkasta? Noh, sataisen tuhatta asukasta ja tekstiiliteollisuus(menneisyys). Eläintarha ja suurensuuri Pinokkio-patsas. Hassunniminen, mutta viime vuosina ihan menestynyt futisjoukkue, mutta tärkeämpää: pääsarjatason korisjoukkue. 11800 opiskelijan korkeakoulu ja viitisenkymmentä kilometriä Göteborgiin. Sekä huomisesta lähtien: minä!

Otan mukaan mitä tarvitsen... ja vähän muuta

Eilen sain kolmannenkin matkalaukkuni tänne toveri Linjojen tilaneliöihin. Tein koepakkauksen, ja kumma kyllä, onnistuin jopa ahtaamaan kaikki suunnittelemani tavarat laukkuihin! Pystyin jopa kulkemaan niiden kaikkien kanssa, ainakin muutaman metrin. Voi olla, että vihaan itseäni joka sekunti raahatessani kamojani sitten yksin Ruotsissa, muuutta... ei se ole kovin pitkä aika koko vaihtoa ajatellen! Olen kyllä tietoinen siitä, että kohdemaassanikin myydään vaatteita ja itse asiassa aika lailla kaikkea muutakin kuin mitä Suomessa. Toisaalta rahaa saa siellä menemään sitten varmaan kaikkeen muuhunkin.

Tarkoituksenani on kuvittaakin tätä blogia, joten ohessa valokuva matkatavaroistani. Punainen laukku ei pömpötä, koska aion ottaa sen käsimatkatavaraksi, eikä se täyteenpakattuna pysyisi sallituissa mitoissa. Ei olekaan muuten ihan helppoa tunkea laukkua täyteen, tunkematta sitä täyteen. Tuon Puma-kassin ostin Chesteristä, kun Suomeen olikin jotenkin kummasti lähdössä enemmän tavaraa kuin sieltä oli Englantiin tullut... Ja siellä olin sentään vain kuukauden! Noh, joku toveri varmaan lentää touko-kesäkuun vaihteessa Ruotsiin tyhjää tilaa kasseissaan...? Heh.

Kallt i söder, varmt i norr

Ostin tänään toppatakin. Untuvatoppatakin. Täytyyhän sitä olla kunnolla varustautunut, kun menee asumaan kylmään pohjoismaahan! Seuraavaksihan siis hankin karvalakin ja villahousut.

Noh, löysin siis vihdoinkin sopivan talvitakin alesta, ja toivon etten pakahdu siihen. Sulaudunpa sitten varmaan hyvin etelän vaihtareihin. Ei minulla mitään ennakkoluuloja ole, mutta...

tuleeko minusta todella nyt sellainen vaihtari?? Ruokalan jonot seisauttava, spagettia ja hernekeittoa sekaisin lautaselle lappaava, aina isossa lössissä liikkuva, järkyttävän isoon ääneen kälkättävä, toisten naiset vievä ja joka ilta bilettävä vaihtari?? Joka sitten valittaa paikallisiin tutustumisen mahdottomuutta.

Näin tänään joukon vaihtareita yliopistolla. He olivat selvästi juuri saapuneita, rinnassaan laput joissa oma nimi ja kotimaa. Itse asiassa he kyllä istuivat varsin hiljaa ja söivät nähtävästi vain yhtä ruokalajia. Eivätkä ehtineet viedä kenenkään naista. Ehkä minun ei pidä vielä vaipua identiteettikriisiin.


Kiitokset muuten kannustavista kommenteista! Nyt pitäisi kommentoinnin olla mahdollista kirjautumattomillekin, joten jos, hyvä lukija, haluat jotakin kirjoittaa, ällös epäröi.

Öppningsceremoni

Tänään ajattelin julkistaa blogini ja vietän siksi avajaisjuhlia. Koska blogin on tarkoitus kertoa vaihtovuoden puolikkaastani Ruotsissa, avajaisjuhlissa tanssitaan juhannussalon ympärillä, syödään silliä ja kuunnellaan Bo Kasperson Orkesteria (erityisen tarkasti Dansa på min grav -biisiä, koska sitä toveri Aukio kehotti minua kuuntelemaan! Tanssikaa mun haudalla, justiinsa).

En halunnut julkistaa blogia heti, sisällöttömänä tai vain alkutervehdyksellä, vaan sitten kun olen päässyt jonkinlaiseen vauhtiin ja varmuuteen kirjoitusinspiraationi jatkuvuudesta. Alempana siis jo aiemmin kirjoittamani kolme postausta.

Koska nyt on tämä avajaistilanne päällä, minun täytyy kai jotenkin esitellä tätä blogia. Noh, kyseessä on tietenkin nuoren naisen kasvutarina. Tyylilaji on indiedraamakomedia. Luvassa on siis ainakin loputtoman tuntuista jaarittelua, pitkiä päivitystaukoja ja hämmentävää huumoria. Ehkäpä, ehkäpä saamme myös tietää millaista se vaihdokaselo on!

To do

Toverini huokaisi eilen proosallisesti, että "Se ei vaikuta vaan sun elämääs se vaihtoonlähtö: se vaikuttaa meiän monen muunki elämään!" Mieleni tekisi vähän narsistisesti pohtia tätä asiaa - omaa vaikuttavuuttani - mutta tosiasia on myös se, että minulla on paljon muutakin, kiirellisempää tehtävää. Tulin juuri Tampereelle, ja viikon sisällä lähden täältä taas. Viideksi kuukaudeksi. Luvassa on hikipisaroiden noroja pakkauksen merkeissä. Lisäksi minun pitäisi saada kämppäni kuntoon alivuokralaistani ajatellen. Lisäksi, sellainen yksi pieni juttu vaan nimittäin, että olen luvannut itselleni kirjoittavani täällä Tampereella ollessani valmiiksi kandintyöni... (Onneksi itselleen tehtyjä lupauksia on kaikista helpointa rikkoa!)

Tietenkin sanomatta selvää on myös se, että tämän viikon aikana aion myös viettää paljon aikaa Tampereen toverieni seurassa.

Näiltä asioilta jäävillä aikasuikaleilla olisi myös hoidettava muutama hallinnollinen asia. Kuten

- tehtävä muuttoilmoitus
- (ennen edellistä) päätettävä minne se muuttoilmoitus tehdään, siis Postiin, kyllä, mutta että minne ne postini käännetään
- peruttava opintolaina
- (koska edellinen siis tehtiin jo, mutta myöhässä) otettava selville miten ne voikaan hetimiten maksaa takaisin
- tehtävä olosuhdemuutos Kelalle
- (koska Kela oli saanut jo vihiä muutoksesta ja lähestynyt kirjeitse) palautettava siis Kelalle heidän lähettämänsä lappuset selvittäen, että ei, en vaadi tähän asuntoon asumislisää, mutta tällaiseen ruotsalaiseen kyllä (kuulemma siihen ei tarvi mitään liitettä, huh!)
- vaihdettava kännykkäliittymä johonkin käyttöperusteisesti laskutettavaan
- tiedusteltava yliopiston IT-palveluilta, että aikovatko he todella sulkea peruspalvelutunnukseni, vaikka laitoin rastin lomakkeen kohtaan "Älkää! Yhyy! Tarvitsen niitä."

Tällaista kivaa pientä puuhasteltavaa, mutta ehkä ihan hyvä niin... jääpähän vähemmän aikaa jännittää varsinaista lähtöä!