Vaihteeksi opiskelua

Minulla oli tänne tullessani lukujärjestyksessä kolme kurssia: Digital Library Management, Informationsjuridik ja Practical experience at Swedish libraries. Kaksi ensin mainittua ovat nettikursseja, ja viimeksi mainittu ihan(a!) lähiopiskelukurssi. Nyt minulla on kuitenkin enää kaksi kurssia, nimittäin poistin keskimmäiseksi mainitun valikoimastani jokin aika sitten... Tapahtuma oli tietenkin valitettava, syistä että a) tarjolla ei ollut enää mitään muuta järkevää sen sijaan otettavaksi ja b) kurssi oli ainut ruotsin kielellä täällä opiskelemani kurssi.

Alun perinhän suunnittelin opiskelevani lähinnä ruotsiksi, ja sitten ehkäpä yksi kurssi englanniksi. Hah! Noh. Digikirjastot ja harjoittelu kuulostivat niin hyviltä, että halusin ottaa ne, vaikka englanniksi olivatkin. Kolmanneksi kurssiksi tahdoin sitten ehdottomasti jonkin ruotsinkielisen, mieluiten jonkin tietotekniikkaan liittyvän. Ykkösvalintani oli kuitenkin jo täynnä ja kakkosvalintaan taas ei ilmoittautunut tarpeeksi ihmisiä... joten kolmosvalinta oli informaatio-oikeus. Ennen kurssia olin lievästi kauhuissani, että mitähän siitä tulisi, mutta lähipäivä sujui melko ymmärrettävästi ja mielestäni sain kotitenttiinkin ihan kivasti vastattua.

Vaan palaute vastauksestani olikin sitten jotain ihan muuta kuin kivaa luettavaa. Olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa kuinka riman alas rysäyttäen jätin tentin läpäisemättä, enkä nyt halua tuota statistiikkaa teitäkään varten esiin kaivaa. Joka tapauksessa vastaukseni oli siis kaukana hyväksytystä: lähinnä huomautettavaa oli kielellisistä seikoista, mutta olin kuulemma ymmärtänyt yhden kolmesta kysymyksestä vieläpä aivan päin pusikkoa... Opettaja ehdotti, että antaisin jonkun lukea vastaukseni ennen palautusta. Yliopistollammehan on apupalvelukin akateemista kirjoittamista varten, ja varmaan ystävällinen kämppis Ruotsi M:kin olisi tullut avuksi, joten siinä mielessä minään nallina kalliolla ei vaihtariparka voi valittaa olevansa jätetyn. Kun kuitenkin olin viikonloppumatkamme takia sysännyt jo toisenkin kotitentin uusintaan, ja kolmas sattui juuri Norjan matkamme aikana, oli kasauma vähän turhan suuri ja koin parhaaksi jättää kurssin kesken. Jos priorisoida täytyy, niin... kirjastossa tai koneen äärellä voin istua ihan koto-Suomessakin, mutta täällä ollessani valitsen kyllä ennemmin matkustelun (kirjoitan tämän nyt silläkin uhalla että päähäni iskee kohta Opetushallituksen lähettämä salama (niin kuin laitoksemme amanuenssimme (jostakin muusta) kerran vitsaili))!

Vaikka olenkin nyt päätöksestäni ja siitä seuranneesta rennommasta opiskelutaakasta helpottunut, pettymys tästä epäonnistumasta on silti huomattava. Varmastikin ensimmäistä kertaa elämässäni olen kokenut inhoa ruotsin kieltä kohtaan! Ettei se mokoma sitten kirjallisesti niin hyvin sujunutkaan. Mutta mutta, epäonnistumiset kuuluvat elämään ynnä muita geneerisiä latteuksia nyt tähän väliin. Vaihtoyliopistomme kv-vastaava lupailikin orientaatiopäivillä meidän vihaavan välillä koko vaihtomaatamme ja sen kieltä, joten voinpa vetää rastin siihen kulttuurishokkikaavakkeen kyselyruutuun.

Hyvinä uutisina voin kertoa DLM –kurssin sujuvan ihan kivasti... okei, kuulen sieluni korvin toveri Suomen naurahtavan tässä vaiheessa räkäisesti... noh, hitaasti, mutta kivasti! Ainakin kahdesta ensimmäisestä esseestä saamani palautteet hivelevät kolhittua opiskelijaitsetuntoani.

Practical experience –kurssi alkoi vasta viime kuun puolessa välissä, ja osoittautui joksikin aika muuksi kuin nimi voisi antaa olettaa. Emme siis varsinaisesti tee mitään käytönnön työtä kirjastoissa, vaan tutustumiskäyntejä. Olemme jo käyneet sessioilla siirtolaisinstituutissa, kaupunginkirjastossa, erään yläasteen kirjastossa ja omassa yliopiston kirjastossamme, jossa tänään oli tiedossa johtajan tapaaminen. Tiedossa on vielä tutustumiskäynti Hässleholmenin (meidän kotikaupunginosamme) lähikirjastoon sekä eri kirjastoihin Göteborgissa. Hauskaa!! Mielumminhan sitä opiskelee käymällä kirjastossa kuulemassa kun joku puhuu, kuin lukemassa kun joku on kirjoittanut...

Luemme kurssille toki myös kirjallisuutta ja lopuksi palautamme kokemuksistamme koostetun 7-10 sivun esseen sekä esittelemme havaintojamme muille loppuseminaarissa. Kovin pahoja paineita ei ole, koska kurssilaiset ovat tuttuakin tutummat toverit Espanja, Itävalta, Suomi ja Tsekki – ja ohjaajallammekin selvästi huumorintaju paikallaan, koska ei pystynyt pitämään pokerinaamaansa meidän keskittyneitä luentotoilailujamme seuratessaan...