Vuxnan elämää

Vaihto-opiskelijuuteen kuuluu kai yleisesti kohdemaan kielen opiskelua. Luimme kaihoisasti toveri Suomen kanssa viestiä vapaista paikoista ruotsin aloittelijakurssilla... ollapa aloittelija! Ollapa tunteja, läksyjä, kirja, opettaja!! Aloittelijatoverimme eivät näitä tosin niin taida arvostaa, vaan opiskelu kuuluu olevan lintsausta, tekemättömiä läksyjä ja kirjatkin ovat hukassa, tai no, olemassa vain skannattuina tietokoneen ruudulla, josta niitä sitten tunnilla joukolla tavataan.

Niin aikuista. Vuxna onkin niitä sanoja, jonka kaikki ovat tainneet täällä oppia. ”I'm a vuxna, I can do it myself.” Toveri Ruotsi A yritti tässä eräänä iltana tolkuttaa, että vuxna on monikko, kuuluu sanoa ”vuxen”! Mutta me tiedämme. Se nyt vaan kuuluu sanoa vuxna, koskaa kuulostaa paljon kivemmalta. Monikko on sitten vuxnas.”Hey vuxnas!” ”Where are the vuxnas?”

Ilmauksessa on ironiaakin, sillä usein toimintamme on jotakin muuta kuin kovin aikuista. Olemme laskeskelleet vaihtariuden nuorentavan meitä noin kymmenen vuotta, eli elän täällä nyt kukkeinta teini-ikääni, mikä selittääkin paljon. Joillakin kymmen vuoden nuorennus ei vapauta heitä teini-ikään, vaan eräs toveri tohtoriopiskelija tuumi hänen nuorentuneen ehkä kaksikinkymmentä vuotta... Ihan ”yleisen tiedon mukaan” hän onkin viittä vuotta nuorempi, ruotsin tunnilla tapahtuneen panikoinnin vuoksi. Kaikkien piti kertoa ikänsä ruotsiksi, ja toveri kuuli vain ”tjugotvå, tjugotvå, tjugotvå...” ja opettajakin oli luetellut numerot vain kolmeenkymmeneen asti. Akuutissa ikäkriisissään toveri sitten parkaisi olevansa "tjugosex!".

Toinen ruotsin suosikkisanoja on också. ”That's a nice word, också.” Sitä kuuluu siis käyttää lauseen lopussa. Ei kuten englannin ”also” vaan kuten ”too”. ”You know I am a vuxna, också!”


Fika tukholmalaiskahvilassa

Yleisesti tunnettu on myös minun lempisanani, ”fika”. Lempisana siis sillä perusteella, mitä se merkitsee. Kuten opimme heti ensimmäisenä orientaatiopäivänä, fika eli kahvittelu on tärkeä osa ruotsalaista elämää. Minulle se on tärkeä osa ruotsalaista elämää, också, koska se suo ihanan rauhoittumishetken with the other vuxnas. Suomessa kahvittelu on minulle harvinaisempaa, jotakin paljon suunnitellumpaa. Täällä se on enemminkin aikalisä. Minusta onkin tullut aikamoinen kahvittelija. Kahvin sijaan himoan nykyään tosin enemmän cappuccinoa! Ja usein myös jotakin makeaa, mmm... (Porkkanakakku on suosikkini, koska siis jos jossakin on porkkanaa, eihän se voi silloin olla täysin epäterveellistä?!)

No joo, ”a vuxna can do whatever she wants!”, kuten eräs toveri viisaudessaan meitä muistutti. But I know I know, a vuxna has to take the consequences, också....