Lauantaina saimme autoomme toisen suomalaisnavigaattorin. Hänellä oli jopa tiekartta! Aina vähän vähemmän jännittävää ajella kun on moinen mukana. Tosin siltikin onnistuimme tekemään erikoisia ratkaisuja, kuten ajamaan ilman valoja pimeällä moottoritiellä (kuski: ”Tuota... olettekos siis ihan varmoja että ajovalot menevät päälle automaattisesti??”) Ja liikenneympyrät – niissä pyörimistä me todella rakastimme. Vielä autojen palautusmatkallakin, kun ajoimme sitä samaa tietä jota olimme perjantaina kävelleet ajokkejamme hakemaan, onnistuimme missaamaan käännöksen ensimmäisellä kerralla. Ajoimme viimeisen kunniakierroksen liikenneympyrässä sitten oikein neljän auton voimin! Kaikesta huolimatta suomalaisnavigaattorit osoittautuivat luotetuksi ratkaisuksi, joskin se ei liene niinkään minun kuin toveri Suomen ansiota...
Lauantaina suuntanamme oli pohjoinen. Pysähdyimme kahvittelemaan Alingsåsin kahvilarikkaaseen pikkukaupunkiin, ja jatkoimme sieltä Vänernin... Vätternin.. Vänernin rannalle! Siellä sijaitsi kuvauksellinen ja kohtalaisen kokoinen linna, jota tosin saimme ihailla vain ulkopuolelta. Seuraavaksi ajoimme kävelemään piiitkälle Vänerniin ulottuvalle niemimaalle. Tarpoessamme peräkanaa monikilometristä kinttupolkua ensin niemimaan päähän ja sitten takaisin, en voinut olla ajattelematta että ollaan me sitten yksiä hulluja! Mutta mutta, näkymät joita auringonlasku vielä väritti, olivat kieltämättä kauniita.
Läckön linna sekä poseeraaja, molemmat Vänernin rannalla
Päästyämme takaisin metsästä ajoimme sitten Lidköpingin keskustaan (tosiaan LiDköpingiin, joka on eri kaupunki kuin LiNköping – tämän sai karvaasti kokea eräs vaihtari, joka oli suunnitellut tulevansa meidän kyydissämme takaisin, mutta huomasi olevansakin LiNköpingissä). Keskusta oli niin autio, että arvelimme jo kyseessä olevan vain jonkinlainen lavastekaupunki! Lavasteista löysimme sentään ihmisen jolta tiedustella McDonaldsia – polkua tarpoessamme olimme laatineet suunnitelman syödä mitä tahansa ”globalisaation tuomaa”. Mäkkäriin emme kuitenkaan lopulta päätyneet, vaan ruotsalaisempaan vaihtoehtoon Sibyllaan. Sieltä saa sentään lihapullia perunamuussilla ja puolukkahillolla, joka olikin monen valinta. Minä testasin vegehampurilaisen ja nyt kyllä jää Hese kakkoseksi, sillä sisällä oli soija- eikä kasvispihvi!
Tyytyväisin mahoin lähdimme ajelemaan kotia kohti, jonne päästyämme kaikki menivät bileiden sijasta kiltisti nukkumaan. Ajomatkan viihdykkeeksi löysimme radiosta Melodifestivalenin eli Ruotsin Euroviisukarsinnat! Espanjalaisemme eivät tästä tosin olleet erityisen haltioissaan...
Sunnuntain reissumme suuntautui puolestaan länteen, jossa -köpingeistä oli vuorossa Jön ja järvistä Vättern. Kävimme ensin toteamassa, että etelä-Ruotsissakin on ihan kunnollisia laskettelurinteitä. Sitten ajoimme Vätternin rantaa pitkin Grännan polkagriskylään, josta otimme lautan Visingsön saarelle. Sieltä löysimme pienet linnanrauniot ja katottomat kirkonrauniot. Muut nähtävyydet pysyivät piilossa... Mutta tulipa taas käveltyä kaunista järvimaisemaa ihastellen. Koko viikonlopun ajan sää oli ihanan aurinkoinen.
Seurueemme autot ahtautuneena lautalle
Jönistä kävimme etsimässä taas ruokaa, ja tällä kertaa globalisaatio tarjosi meille thaiwokkia ja sushia. Mmm. Etsimme myös epätoivoisesti kaupungin keskustaa, tai siis prahalaisemme etsi, ja me muut yritimme vakuuttamistamme vakuuttaa, että tämä nyt on kuule se keskusta, ei ole hääppöinen ei, mutta onpa kuitenkin. Lopulta löysimme pienen söpön kauppakujan, jonka toveri suostui hyväksymään keskustaksi ja pääsimme suuntamaan kohden kotia.
Sunnuntaina menin nukkumaan puoli kymmeneltä kuin pikkulapsi, sen verran otti voimille matkustelevainen viikonloppumme. Tämän viikon illat ovat sitten olleet lähinnä ankaraa elokuvien katselua: maanantaina espanjalainen elokuva suomalaisilla teksteillä, tiistaina englantilainen elokuva espanjalaisilla teksteillä ja keskiviikkona ranskalainen elokuva ruotsalaisilla teksteillä. Päivisin olen jopa ihan opiskellut, mutta tämä urotyö taitaa vaatia oman merkintänsä.
* PMMP:n Matkalaulu soi tiivisti päässä, harmi vaan stereoilla emme päässeet sitä soittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti