Vuokraamosta saimme tilaamamme kolmen Ford Fiestan sijaan kaksi Renault Meganea ja yksi Clio, mutta mitäs tuosta. Yksi Megane tosin ei suostunut sulkemaan ovia niiden avaamisen jälkeen, ja kun toisen kerran menimme asiasta itkemään, käski setä ottaa paitsi rauhallisesti myös kahvia, ja kävi lämmittämässä automme sekä ovet toimivaksi. Nämä on näitä hetkiä kun kannattaa olla nuori avuton nainen... feministi sisälläni tietysti antoi tällaisesta ajattelusta korvapuusteja, sen kahvin kera syötäväksi. Sen sijaan se kehräsi tyytyväisyttään siitä faktasta, että kaksi kolmesta kuskistamme tänään oli naisia. Tosin totta on sekin, että myös kaksi kolmasosaa matkaseurueestamme on naisia.
Minä päädyin pelkääjän paikalle toveri Espanjan viereen, ja pojat pantiin nukkumaan taakse. Espanjakin oli ollut menossa ja meiningissä koko yön, mutta kyyti oli silti kaikkea muuta kuin pelottavaa: hän oli mitä parhain kuski. Ainoastaan auton jättäminen keskelle huoltoaseman pihaa hätävalkut päällä voi näin pohjoismaisittain olla vähemmän tunnustettu ratkaisu.
Ensin kävimme ihastelemassa aurinkoa ja jäätä ja pientä linnaa... jossakin... jossakin Boråsin ja Göteborgin välimaastossa! Matkalla sinne piti tosin pysähtyä pitämään mietintätauko, että missäs se linna on. Ihmettelin että miten niin missäs, koko ajanhan olemme seuranneet opastusta, sieltä se tulee vastaan kun jatkamme. Sitten tajusin että jaa, kuinka muut voisivat tietää että juurikin se "Slott"-sana kyltissä opastaisi sinne linnalle... heh. Noh, meidän automme kuitenkin ansaitsi siinä vaiheessa piikkipaikan, joka sitten jäi vastuullemme koko menomatkan ajaksi.
Kartanlukua
Minä olin siis päätynyt vastuullisen kartanlukijan paikalle... Karttaa meillä ei autossamme tosin aluksi ollut. Meillä oli onneksi kuitenkin printattuna navigointiohjeet, joten sain sitten käydä suomalaisnavigaattorista. Ihan hyvin meni: ehkä vain noin puolet ajasta luulimme olevamme eksyksissä! Käännyimme nimittäin kaksi kertaa väärin, mutta jotenkin onnistuimme silti aina vahingossa päätymään oikealle tielle. Säilytimme ihailtavan hyvin malttimme koko ajan - mitä nyt taisin kuulla melko kattavan otoksen espanjankielisestä kirosanastosta.
Kun lopulta saavuimme lautalle, löi ilo yli laidan. Vierailimme siis Göteborgin pohjoispuolen saaristossa, Öckeröllä ja Hönöllä. Ihailimme söpöjä taloja, kuuntelimme merta ja pompimme rantakivikossa kuin vuoris...ei, rantakauriit?? Lopulta etsimme myös turhaan kaikkien kukkaroa ja mahaa tyydyttävää ruokapaikkaa, ja päädyimme ajamaan Göteborgiin syömään.
Öckerön kallioilla
Tai oikeammin, päädyimme ajamaan Göteborgiin etsimään epätoivoisesti parkkipaikkaa! Kadotimme ensin edessä ja sitten takana ajaneen auton, mutta monien soittojen, ruuhkassa istuttujen minuuttien ja espanjankielisten kirosanojen jälkeen oli kaikki kolme autoa parkkeerattu huoltoaseman pihaan.
Huoltikselle emme sentään päätyneet syömään, vaan lähdimme keskustan Kauppahalliin evästä etsimään . Oikeastaan olisi housuja tarvittu kipeämmin, olin nimittäin onnistunut reväyttämään haaroihini valehtelematta kämmenen kokoisen aukon! Tapahtuman ajankohta on epäselvä, mutta rantakauristelua epäillään. Onneksi olin kuitenkin pukenut pöksyjeni alle pitkikset, tosin minkä väriset..! Siellä sitten kävelin, Göteborgin keskustassa, perjantai-illan vilinässä oikeasti aika hämmentävän tyylikkäiden ruotsalaisten seassa pinkit pitkikset haaroista vilkkuen... Noh, Huippista katselemalla olen onneksi oppinut, ettei niinkään tärkeää ole se MITÄ sinulla on päälläsi vaan MITEN sen kannat, joten yritin kävellä ajatellen, että haaroista revenneet housut ovat juurikin se NEXT BIG THING!!
Tänään ei pitäisi olla mitään pippaloita, joten huomenna matkaseurueemme kokoontuu ehkä vähän virkeämpänä... ja vasta kello yhdeksän! Ja jos luoja suo, tai joku muu kuin minä navigoi, olemme perillä kello kahdeksan hippaloihin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti