Situationen är så sjuk *

Olen jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittaa vaihtarien biletyskulttuurista. Siitä, että vaikka bileitä onkin paljon, niin oikeasti kaikki juovat vain jonkun kaksi kaljaa, baaritkin menevät kiinni jo kahdelta ja jatkot ovat ihan vain harvojen harrastus. Että kyseessä on ihan tervehenkinen meno, eikä kenenkään maksa ole vaarassa poksahtaa. Mutta nyt, kaksi kaljaa, kolme siideriä, pari drinkkiä ja monenkymmenen hengen aamuyöhön jatkuneet jatkot myöhemmin en taidakaan voida kirjoittaa ihan sitä mitä olin ajatellut...

Joka tapauksessa, ennen kaikkea bileet ovat vain yksi yhdessäolon (yleinen) muoto. Ei juominen ole mikään itsetarkoitus. Tarkoitus on rakentaa suhteita, kulttuurien välistä ymmärtämystä sekä... sanomalehtitorneja?!




Tällä viikolla olen istuksinut yliopiston kirjaston pölinässä oikeasti opiskelemassakin. Ensi viikko on digikirjasto-kurssimme lähijakso, joka tarkoittaa luentoja ja ryhmätöitä kuutisen tuntia päivässä. Huh. Toisaalta odotan ihan innolla tällaista opiskelua. Pelkkä keskenäni puurtaminen ei välttämättä ole ihan sitä ominta itseäni.

Tällä viikolla kävin myös toveri Ruotsin luona syömässä, katsomassa leffaa ja ennen kaikkea tietysti puhumassa ruotsia . Ei oo helppoo, mutta antaa kuitenkin onnistumisen(kin) elämyksiä! Kaiken kaikkiaan olen myös ihan tyytyväinen ruotsinpuhumissaldooni, olkoonkin että kyseessä ovat olleet lähinnä yksinkertaiset asiointitilanteet. Ruotsalaiset tuntuvat muuten olevan aina tosi yllättyneitä siitä, että suomalainen osaa ruotsia!


* Tällä kertaa otsikossa oli Veronica Maggion Måndagsbarnia... ja ehkä ruotsinkielen kaunein lause!!