No hei mull on ruisleipää ja lakipykäliä!

No hei, luennot ruotsiksi oli ihan okei! Ihmeellistä, kun aiheena oli kuitenkin oikeudelliset asiat, joista voisi olla vaikeaa ottaa tolkkua suomeksikin. Onneksi luennoitsijat olivat tosi hyviä: powerpointit olivat selkeitä, sisältö erittäin hyvin jäsennettyä ja ulosanti varsinkin toisella ihailtavan selkeää. Kaikkia sanoja en toki ymmärtänyt ja pläräilin välillä ahkerasti sanakirjaa. Heti alussa valkokankaalle heijastui kirjainyhdistelmä, jonka toivoin luennoitsijan avaavan. Oletin sen olevan akronyymi, koska se oli kirjoitettu isoin kirjaimin. Sain sitten hiljaa mielessäni hirnua itselleni, kun luennoitsija "avasi" tuon salaperäisen kirjainyhdistelmän sanomalla "sen ska vi ta en paus". PAUS oli "yllättäen" tauko, paussi. Osatapa ajatella asiat vähän yksinkertaisemmin...

Positiivista minun kannaltani oli se, etten mennyt avaamaan suutani ja kysymään. Muut kyselivät välillä innokkaastikin. Mitä, jäi usein minulle epäselväksi. Olen ehkä väsynyt korvista kun kirjoitan tämän, mutta ovatpahan vaan aikamoista mutisijakansaa nämä naapurimme! (Tämän kirjoitettuani voin toki myöntää olevani itse todella ruotsalainen, koska minähän olen tunnetusti kaikkien mutisijoiden äiti jossen isoäitikin.)

Täsmällisyyden puolesta en ole kovin ruotsalainen, sillä onnistuin myöhästymään tänään luennoilta. Kahdesti! Edes ilman mitään järjellistä syytä!! Kuinka noloa. On kai yleisesti tunnustettua, että toiset ihmiset tulevat ajallaan, ja toiset eivät sitten todella tule. Mutta kuinka aina ajallaan tulevasta ihmisestä tulee aina myöhässä oleva ihminen, sitä minä en käsitä. Onko tämä nyt sitä kasvua ja kehittymistä?? En voi kuin lainata Kitkeriä Neitsyitä: "vain hyvät asiat muuttuvat, ja nekin huonompaan" (kappaleesta Maailma on huono).

Mutta jos onkin maailma huono, niin minun elämäni on nyt varsin hyvä. Perjantaina suunnittelin merkintää, jossa kertoisin kuinka iloinen olen täällä, kuinka hienoa on ollut, mutta odotettavissa on varmasti huonompiakin aikoja. Vielä samana päivänä olinkin jo ihan tunneskaalan toisessa päässä, eikä lauantaikaan ollut kovin hohdokas. Nyt on olo taas auvoisa, ja voin vakuuttaa viihtyväni täällä oikein hyvin. Toistaiseksi vaihtoaikani on kaiken kaikkiaan ollut ihan huippua! Huoleton ei ole tarpeeksi vahva sana kuvaamaan eloani täällä. Olen vain ollut ja elänyt ja pitänyt kivaa (no vähän jos opiskellutkin). Kaikesta huolimatta olen tietysti ihan intopallona Suomen visiitistäni, joka on edessä jo niinkin pian kuin tämän viikon torstaina!!! Suomen toverit <3.


* Plutonium 74 on ehkä Suomen paras bändi, jos minulta kysytään. Ruisleipää ja lakipykäliä ei ehkä ole heidän paras kappaleensa, jos minulta kysytään, mutta sopihan otsakkeeksi. Ruisleipää on nimittäin keittiökaapissa!