Merkkitietoisuutta... ja -tiedottomuutta

Ostimme viikolla toveri Suomen kanssa puoliksi Panadol-pulveripusseja, tiedättähän, niitä mitä sekoitetaan kuumaan veteen ja saadaan hieno flunssajuoma. Tai no okei, kaikki tietämäni ihmiset suosivat Finrexin Neoja, ja suorastaan odottavat flunssan iskevän vain saadakseen juoda niitä! Apteekkimme ei Finrexinejä kuitenkaan kaupitellut, joten ostimme Panadolia. Tai niin luulin, mutta tänään kun mieleeni muistui toverin pyyntö tarkistaa annostusohje, ei hyllystä mitään Panadol-pakkausta löytynyt, vaan löytyi Panodil-pakkaus! Hehhehhehhehheh. Samaa kamaa samannäköisessä pakkauksessa, mutta nimeä on sitten taidettu muokata Suomen markkinoille sopivammaksi.


Yllättävän monilla tuotteilla on eri nimi lahden tällä puolen. Pesen pyykkini en Omo vaan Via Colorilla, ja tiskini tiskaan en Fairylla vaan Yesillä. Samapa tuo tietysti minulle: kun pakkaus näyttää samalta, niin merkkiuskolliset silmäni osaavat kyllä poimia hyllystä "oikean" tuotteen... Onneksi olkoon vaan, markkinointi-ihmiset.

Mutta annapas olla kun haluatkin ostaa vaikka särkylääkettä. Ymmärrät seisovasi särkylääkehyllyn edessä, mutta mikään nimi sen paremmin kuin pakkauskaan ei viesti sinulle yhtään mitään. Farmaseuttiparka hieman pöllämystyi kysyttyäni "onko teillä jotakin normaalia särkylääkettä?" Ei voi aina niin hienosti muotoilla ruotsinkielistä kysymystä, ihminen hätäpäissään...