I know we could live tomorrow, but I don't think we should wait.. no!*

Heipä hei, täällä sitä ollaan taas. Toivottavasti ette ehtineet pelätä aggressiivisen akateemisen kirjallisuuden täysin kukistaneen minua, sillä olin itse asiassa viime viikon Portossa. Tosiaan, Portugalissa, ja kyllä, on tähän ihan hyvä selitys! Siellä järjestettiin nimittäin tämän vuotinen Bobcatsss, opiskelijavoimin toteutettu informaatiotutkimuksen konferenssi. Koska järjestäjinä oli myös opiskelijatovereita omasta yliopistostani, oli aivan pakko lähteä sinne! Vaikka se olikin vähän hassun pian Ruotsiin saapumisen jälkeen.



Lensin maanantai-iltana Ryanairilla Göteborgista Lontooseen, jonne puolisentoista tuntia myöhemmin saapui toveri Etu-Kaleva Tampereelta. Yön kukuimme kentällä ja kello 6.30 jatkoimme Portoon. Siellä tapasin myös järjestelyjoukkioon kuuluneen toveri Aukion. Minun lisäkseni muitakin vaihdossa olleita oli paikalla: Potsdamista, jostakin päin Bretagnea sekä tietysti Portossa jo syksyn ollut toveri. Laskeskelimme, että meidän laitokseltamme on tällä hetkellä vaihdokkaat myös Walesissa ja Reykjavikissa, ja olisikohan se eräs yhä Lundissa... Joka tapauksessa aika monta vaihtaria ajatellen sitä, että laitoksellamme aloittaa vain nelisenkymmentä opiskelijaa vuosittain.

Porto oli melkoisen kaunis kaupunki, silloin kun sitä pääsi sateelta ihastelemaan! Sadetta nimittäin riitti, kuulemma epätavallisen paljon. Kuivuus ei iskenyt kurkkuihimmekaan, siitä pitivät hyvät viinit ja hyvä olut (!) huolen. Onnistuimme silti joka päivä osallistumaan itse konferenssiinkin! Tai no siis niinä päivinä kun se oli, eli ke-to-pe. Lauantaipäivä olikin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Sunnuntaiaamuna lensimme takaisin Stanstedille ja junailimme itsemme odotustuntien ajaksi keskustaan, jossa toveri Lontoo toimi turistioppaanamme. Junassa kertailin itselleni "Nyt olemma siis Lontoossa. Englannissa. Olimme viikon Portossa. Portugalissa. Seuraavaksi olen menossa kotiin. Boråsiin. Ruotsiin." Kuinka kosmopoliitti olo!



Kun sitten illalla viimein saavuin Göteborgin City Airportilla (jonka rinnalla muuten Ryanairin Pirkkalan lentoaseman ei tarvitse tuntea alemmuuskompleksia), olin todellakin reissun riuduttama, likainen, nälkäinen ja ennen kaikkea väsynyt kuin koala (Ryanairin lehdessä väitettiin koalojen nukkuvan 22 tuntia vuorokaudessa!) Sovin siis jokseenkin huonosti sille minua hakemaan tulleen Bemarin nahkapenkille (joskin sinänsä arvostin sitä kovasti), kuten myös sille valkoiselle Ikea-sohvalle, jolle minut vähän myöhemmin istutettiin syömään pizzaa (pizza sopi kyllä oikein hyvin suuhuni). Tälle ystävälliselle kyydittäjälleni olisi vieläpä ruotsia pitänyt yrittää jutella, mutta päässäni sana turhaan etsi toista, jäljellä oli lähinnä portugalin "obrigada" (kiitos).

Sain pizzan jälkeen toveri Ruotsilta vielä kyydin kotiin, jossa rakas oma sänky ja huone minua odottivat. Oikeastaan huomaan ikävöineeni sänkyäni niin kovin, että voisin viettää hyvinkin sen kanssa noin 22 tuntia vuorokaudessa! Tällä viikolla ei "onneksi" vielä mitään bileitä olekaan ollut, joten olen saanut levätä railakkaan matkan rasituksista!


Vaan seuraavaa pukkaa jo. Olin ajatellut, etten tulisi tämän kevään kuluessa käymään Suomessa muuten kuin hätätapauksessa... eli jos KTP:n korisjoukkue yltäisi finaalipeleihin! Vaan sainkin kutsun toveri Hervannan häihin tämän kuun lopulla, ja niitä juhlia en tahdo jättää väliin. Tänään olen tehnyt matkasuunnitelmaa, ja päätynyt lentämään Göteborgista Helsinkiin. Olisin jo varannut lennon, mutta tiedättekö kun väsyneelle ihmiselle voi käydä vähän hulluja juttuja... noh, minä olen onnistunut unohtamaan verkkopankkitunnukseni. Olen osannut sen ulkoa viimeiset viisi vuotta, mutta nyt se on ottanut hatkat, lähtenyt pankkitunnusten vuosittaiseen konferenssiin tai jotakin... Joten tässä opetus: ota kaikki tärkeät tunnukset, numerot ja ehkäpä varmuuden vuoksi oma nimesikin kirjallisena mukaan. Jaa-a, kuinkahan innokkaasti ja nopeasti pankit jakavat uusia tunnuksia vanhan unohtaneille, pohtii nimim. vuokra pitäisi maksaa juurikin kohta. Vaan ehkäpä jos nukun vähän lisää niin tunnari palautuu mieleeni?!


* Toveri Ruotsi tutustutti minut tällaiseen ihkun laulajaan ja ihkuun biisin Laleh - Live Tomorrow Jonkinlainen Ruotsin norahjones.