Chili con carnaval

Joo-o, huomaa etten ostele kovin usein sukkahousuja... Kiersin pitkään Åhlensin sukkahousuosastoa etsien tarpeeksi paksuja mutta halpoja valkoisia sukkahousuja. Lopulta löysin hyvään hintaan kaksoispakkauksen, valkoiset ja mustat sukkahousut. Vasta äsken kotona huomasin, että kyseessä tosiaan ovat valkoiset ja mustat sukkahousut, mutteivät kylläkään kaksoispakkauksessa! Vaan siis toinen jalka on valkoinen ja toinen musta. Onni onnettomuudessa on se, etten ostanut sukkiksia mihinkään edustavaan tilaisuuteen vaan illan karnevaalibileisiin! Kiltti vanhanaikainen kokomekkoni saa jotakin modernia vastapainoa.

Tänään heräsin jo kello yhdeksän ehtiäkseni kymmeneksi bussipysäkille. No en ehtinyt, tietenkään, mutta olin sentään vain muutaman minuutin myöhässä. Bussipysäkki oli yllätyksekseni täysin tyhjä, mutta arvelin että muut ovat luonnollisesti vain enemmän myöhässä. Vaan ei, paikalle valui ainoastaan luotettava myöhästyjätoveri Espanja, joka sitten sai puhelun toveri Saksalta, että Saksat olivat menneet jo etuajassa ennen kymmentä tulleella bussilla. (Kaikenlainen stereotypioden vahvistaminen tässä tekstissä on täysin tarkoituksetonta, hehhehheh.) Lopulta tapasimme kuitenkin Boråsin rautatieasemalla, jolta jatkoimme Göteborgiin. Siellä osallistuimme toveri Suomensukuisen Ruotsin taidenäyttelyn avajaisiin, me muutamat kultturellit vaihtarit.

Modernien taide-elämämysten jälkeen oli suunnitelman mukaisesti vapaata kaupunkiin tutustumista, mutta taas kerran tuntui että ehdin nähdä vain pienenpienen vilauksen Göteborgia. Mutta silti minusta tuntui siltä, että tässä on kaupunki, josta pidän ja jonne haluan taas pian näkemään enemmän! Muut lähtivät jo aiemmalla junalla, mutta minä jäin kiertelemään suurensuurta Nordstanin ostoskeskusta ja testasin Ruotsi-opaskirjani (kiitos vaan kesäharjoittelupaikkaan!) suosittaman kasvisruokapaikan.

Niin lähellä kuin Gbg Boråsia onkin (vajaa - reilu tunti julkisilla), on sinne suhteettoman epämukavaa matkustaa. Junaa ja bussia kulkee, yleensä vähintään kerran tunnissa, mutta kaluston kapasiteetti ei kerta kaikkiaan riitä matkustajamäärällä. Aiemmin Göteborgiin matkustaessani oli bussissa kymmenisen seisomapaikkalaista, ja tänään junalla mennessämme saimme me seisoa. Paluubussiin olisin juuri ja juuri mahtunut käytävälle seisomaan, mutta koska kyydistä olisi kerta kaikkiaan jäänyt tusinan verran ihmisiä, sai kuski puhelun jälkeen neuvoteltua paikalle lisäbussin. Myöhästymisestä ei parane valittaa, on vaan onnellinen siitä että yleensä pääsee kyytiin! Menojunamme oli nimittäin sekin myöhässä...


Mutta nyt sukkahousut jalkaan, karnevaali alkaa!! Toivottavasti denierejä on tarpeeksi peittämään mustelmaiset sääreni; keksimme nimittäin torstaiöisen kotimatkan viihdykkeeksi otella parit painierät lumisilla muttei silti ilmeisesti kovin pehmeillä kaduilla. (Niin, sitä tullaan tänne kasvamaan ja kehittymään ihmisenä, mutta toistaiseksi on onnistuttu vain taantumaan alakouluikäisiksi!)