Syntsäsankarin alkoholiongelma

Torstaina ja perjantaina meillä vaihtareilla oli siis yliopiston järjestämät orientaatiopäivät. Saimme infoa yliopistosta, Boråsista ja Ruotsista, maksoimme ylioppilaskunnan jäsenmaksun, saimme kulkukortin, käyttäjätunnukset ja opastetun kierroksen yliopistolla, sekä tietysti tutustua toisiimme! Täksi kevääksi tuli kuulemma 65 vaihtaria, ja syksyisistä noin sadasta vaihdokkaasta jatkaa 10-15. "Pidätte siis juhlimisesta, ettekä välttämättä tiedä mitä opiskelette... hienoa!" keräsi kv-koordinaattorimme yhteen esittelykierroksen satoa. No kaikki varmaan tietävät mitää alaa opiskelevat, josseivät nyt juuri silloin muistakaan sitä englanniksi, mutta kurssien kanssa kuuluu olevan vähän enemmän hässäkkää. Eräs puolalaistyttö tänään arveli kurssiensa alkavan huomenna maanantaina, muttei ollut lainkaan huolestunut, vaikkei tiennyt mitähän hänellä olisi, missä ja milloin. "Ehkäpä ne meksikolaiset tietäis..."


Tässä kuvassa tarkoitukseni oli siis osoittaa taustalla aukeavaa Borås-maisemaa, ei niinkään karvalakkispäistä puolalaistoveria.

Perjantaina oli ekat vaihtarihippalot, johon en tosin osallistunut, kun päätin sattuneesta syystä panostaa lauantaisiin. Haluan silti kirjoittaa vähän perjantaisista, sillä niissä ehkä kiteytyy jotakin vaihtarielämästä... Noh, juhliin oli kutsu Facebookissa, ja ne kulkivat nimellä "The Mexican Guy Birthday Party". Miksi? Koska jollain meksikolaisjätkällä kuulemma oli synttärit, mutta kutsuja ei valitettavasti muistanut hänen nimeään.

Lauantaiset juhlat eivät sentään kulkeneet nimellä "The Finnish Girl Birthday Party", vaikkei usea varmasti tiennytkään, että minulla on synttärit. Olipahan kuitenkin ihan elämys, kun matkalla etkoilta klubilla täysi bussi laulaa minulle Happy birthdayta, hih!

Eilen jouduin kokemaan aikamoisen kulttuurishokin hankkiessani etkojuomia. Koska meillä oli bussikierros Boråsissa yhdestä kolmeen, en ehtinyt paikalliseen Alkoon eli Systembolagetiin, koska kaupungin toinen oli mennyt kiinni kahdelta ja toinen kolmelta. Olin kuullut, että kaupoissa myydään vain korkeintaan 3,5 prosenttista kamaa, mutta tunnustan, etten kerta kaikkiaan ollut uskonut sitä! Sen sijaan olin kyllä uskonut, ettei siideriä olisi valikoimissa ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Menin sitten varmuudeksi keskustan ruokakauppaan lähiöruokavarastomme sijaan, ja kuinka käy: ainoa siideri mitä löytyy on 0,7 prosenttista! Eli olut oli ainoa vaihtoehto. Minähän en juo olutta kuin äärimmäisessä hädässä, ja tämä oli sitten sellainen.

Suomalaistoverini kanssa sitten lohduttelimme itseäimme, että kun pääsemme klubille saamme jotain kunnollista! Magnersia, Crowmooria, Strongbow'ta... mmm. Menemme tilaamaan siideriä, ja kuinka käy: lähin siideriä muistuttava juoma muistuttaa sitä lähinne nimeltään (Xide), ja maistuu Bacardi Breezer Pineapplellta! Yhyy oikeesti. Vodkaorange maksoi lähemmäs kahdeksan euroa, joten päädyin sitten elämään uudelleen nuoruuttani siemailemalla Smirnoff Icea.....

Niin, että olen siis todellakin onnistunut jo kehittämään täällä Ruotsissa ollessani eräänlaisen alkoholiongelman. Sitä yleisemmin tunnettua alkoholiongelmaa voi tällä tarjonnalla olla melko mahdotonta kehittää. Paitsi että maanantaina menen kyllä Systemiin ja ostan kaapit täyteen juomaa seuraavia juhlia varten... siis mikäli edes siellä myydään jotain juotavaksi kelpaavaa! Ja itse asiassa tänään käydessämme lähiöruokavarastossamme Netossa, löysi toveri Suomi sieltä tietenkin lavan täydeltä Rekorderligia!

Kivaahan voi toki olla ilman (hyvää valikoimaa) alkoholia, ja olihan aika messevä meininki siellä klubilla eilen! Tanssilattia jäi kovin pieneksi.


Huomenna menen hakemaan loput avaimeni asuntotoimistosta ja sitten lounaalle yliopistolle uusien tovereideni kanssa (Espanja, Slovenia ja Tsekit vähän namedroppailua harrastaakseni). Ensimmäinen kurssinikin alkaa, mutta vain virtuaalisesti.

Siinä vähän kuulumisia, vain vähän, minun on mainittava, koska kirjottamistahan riittäisi vaikka kilometrin verran... vaan enemmän taas ensi kerralla!