Kallt i söder, varmt i norr

Ostin tänään toppatakin. Untuvatoppatakin. Täytyyhän sitä olla kunnolla varustautunut, kun menee asumaan kylmään pohjoismaahan! Seuraavaksihan siis hankin karvalakin ja villahousut.

Noh, löysin siis vihdoinkin sopivan talvitakin alesta, ja toivon etten pakahdu siihen. Sulaudunpa sitten varmaan hyvin etelän vaihtareihin. Ei minulla mitään ennakkoluuloja ole, mutta...

tuleeko minusta todella nyt sellainen vaihtari?? Ruokalan jonot seisauttava, spagettia ja hernekeittoa sekaisin lautaselle lappaava, aina isossa lössissä liikkuva, järkyttävän isoon ääneen kälkättävä, toisten naiset vievä ja joka ilta bilettävä vaihtari?? Joka sitten valittaa paikallisiin tutustumisen mahdottomuutta.

Näin tänään joukon vaihtareita yliopistolla. He olivat selvästi juuri saapuneita, rinnassaan laput joissa oma nimi ja kotimaa. Itse asiassa he kyllä istuivat varsin hiljaa ja söivät nähtävästi vain yhtä ruokalajia. Eivätkä ehtineet viedä kenenkään naista. Ehkä minun ei pidä vielä vaipua identiteettikriisiin.


Kiitokset muuten kannustavista kommenteista! Nyt pitäisi kommentoinnin olla mahdollista kirjautumattomillekin, joten jos, hyvä lukija, haluat jotakin kirjoittaa, ällös epäröi.