Hälsningar från Hässleholmen

Istun nyt mukavasti nojatuolissa, jalat jakkaran päällä ja Nasus sylissä. Edessäni on ikkuna, josta on näkymä mäntymetsään (tai kuvitellaan niin, tosiasiassa kaihtimet ovat kiinni ja vaikkeivat olisikaan, niin taitaisi olla vain näkymä pimeyteen). Tuon metsän vieressä minä nyt asun.

Matka tänne sujui mallikkaasti. Sain isältä kyydin Helsinki-Vantaalle, lensin puolityhjässä koneessa Landvetteriin ja otin bussin Boråsiin, tulevan opinahjoni eteen (tosin olin sen verran orientoitunut muuhun, etten tajunnut olleeni juurikin koulun edessä!). Samassa korttelissa on hotelli, jonka respasta sain avaimet asuntooni ja soitatettua itselleni taksin. Ylikivan taksisedän kanssa sitten treenailin ruotsiani lyhyen matkan asunnolleni Hässleholmeniin. Hissille ylös ja vaiston varassa oikealle käytävälle ja huoneeseeni, eikä reissu kerta kaikkiaan olisi voinut olla juuri sujuvampi.

Huoneessa minua odotti sitten yllätys: oma kylppäri! Ei ollenkaan hullumpi yllätys se. Missään ei tällaista luvattu, enkä ole ketään muuta kylppärillistä vielä tavannut. Muut jakavat kylppärin 1-3 muun kanssa. Kylppäri on laadittu ilmeisen invalidistandardeilla, joten ehkä tämä huonekin on sitten jonkinlainen invahuone. Minä sydän invahuone!!

Invikseni on ihan siisti ja hyväkuntoinen, kuten koko kämppä (noh, kämppisten huoneiden siisteyttä en ole tarkastanut). Jotkut huonekalut taitavat olla ihan bräniköitä. Niiden hankintaohjeena on tosin tainnut olla "mitä vain puuta, kunhan on aina eriväristä". Perussetin eli vaatekaapin, sängyn, kirjoituspöydän &-tuolin ja ennen mainittujen lisäksi on lipasto/yöpöytä/laatikosto sekä iso hylly. Täytynee käydä kirjastossa lainaamassa jotakin sinne laitettavaksi...

Sängyssäni on nyt iloisesti tyyny ja peittokin! Jo aiemmin saapuneet uudet infotoverini johdattivat meidät, erinäisten vaatekappaleiden alla ja päällä viime yönä unta etsineet, paikalliseen Jyskiin. Nyt en malta odottaa, että pääsen painamaan pääni tuohon tosityynyyn (näin, vaikkei kello ole edes kymmentä!), joten orientaatiopäiväkuulumisia kirjoitan joskus toiste. Sen voin sanoa, että väsyttävyydestään huolimatta päivä oli lupauksia antava!