Nyt on takana melko lailla tasan kuukausi Suomessa oloa. Suuria vaihdonjälkeisshokkeja en ole kokenut. Siinä auttoi varmasti koti- ja vaihtomaan kulttuureiden läheisyys, Suomessa käyminen kuukausi ennen paluuta, vaihdon jälkeiseen aikaan varautuminen jo etukäteen sekä se, että useimmat muutkin vaihtarit olivat ehtineet lähteä ja siten ”bileet olivat jo ohi”.
Se, mikä minua Suomessa Ruotsin, tai no oikeammin Boråsin jälkeen on siepannut, on kauppakassin ja kahvittelun kalleus. Ja vielä enemmin: suojatien ylittäjistä piittaamattomat autoilijat! Välillä on tehnyt mieli suorastaan hypätä konepellille nyrkkiä puimaan.
Suuremmilat mielen liikutuksilta olen kuitenkin välttynyt, ja viettänyt vain rauhallista lomaa kotimaassa vähän matkaillen ja ystäviä ja perhettä tavaten. Ensi viikolla lähden kuitenkin taas maailmalle! Ensiksi Espanjaan rakasta toveriani tapaamaan puoleksi toista viikoksi, ja sieltä sitten lennähdämme Prahaan, jossa tapaamme muitakin Boråsin tovereita! Tietoisuus tästä tapaamisesta on tietysti ollut myös yksi sellainen seikka, joka on helpottanut vaihtoraikuliaikojen loppua.
Vaihdon loppuunsaattamiseen liittyy tietysti myös jonkin verran ikävää paperityötä. Todistus suorittamastani 22,5 opintopisteestä tuli postissa, ja se tarvitsisi jonkin saatekirjeen kera viedä tiedekuntaan näiden suoritusten sisällyttämiseksi tutkintooni. Olisi myös kerättävä kokemuksiani muutaman A4:n verran kv-asioiden toimistolle, jotka tallettavat sen sivuillensa tulevien vaihtoon lähtijöiden avuksi.
Tuntuu vain kovin mahdottomalta summata kaikki tärkeä puolesta vuodestani niin lyhyesti. Käytännön vinkkien lisäksi tahtoisin saada kuuluviin sen upean, mahtavan, messevän, fantastisen, hauskan, ratkiriemukkaan mutta myös välillä rankan, kasvattavan, avartavan ja kaiken kaikkiaan ikimuistoisen kokemuksen, mitä vaihtoaika minulle oli. Tähän astisen elämäni parasta aikaa, ehdottomasti!
Päätän nyt päättää tähän blogiin kirjoittelun tähän. Ellen sitten joskus nostalgian aallon pyyhkäistessä ylitseni vielä joskus jotain postaa... Nyt kuitenkin: hejdå!
keskiviikko 12. elokuuta 2009
torstai 9. heinäkuuta 2009
Bye bye Borås, Borås goodbye...
Tänä aamuna koitti sitten lähdön hetki. Kaikki piti olla olevinaan valmiina, pakattuna ja siivottuna, mutta niin vaan siinä kiire tuli siltikin. Noh, kaikki taitaa olla kuitenkin mukana! Siis kaikki minkä sai laukkuihin mahtumaan...
Toveri Suomi sekä molempien matkatavarat
Kätevyyden nimissä tilasimme toveri Suomen kanssa taksin jolla karautimme kotoa matkakeskukseen. Tämän tavaramäärän kanssa eimielellään kävele metriäkään, ei varsinkaan sateessa. Saimme pakaasimme survottua bussiin, ja nyt olemme matkanneet jo kolme ja puoli tuntia kohti Tukholmaa. Bussissa on langaton netti, kahviautomaatti ja nojatuolimaiset penkit, joten mikäs tässä matkatessa vielä ne jäljellä olevat kaksi tuntia.
Matka sujuu rattoisasti vaikka edessä istuvan näytöltä eleokuvaa tiiraillessa...
Yövymme Tukholmassa ja aamulla anivarhain lähtee laiva kohti Suomen Turkua. Vaikka päivälaiva onkin, varasimme hytin tavaramääräämme ja oletettavaa väsymystämme ajatellen. Epävarmaa vain on, mahtuuko säästöhyttikopperossa nukkumaan kaikkien näiden kassien kanssa! Niin tai näin, kun perjantaina puolen yön korvilla saavun koto-Tampereelle (lähdettyäni matkaan koto-Boråsista, heh), unet omassa sängyssä varmasti maittavat...
Vaikka vaihto nyt onkin auttamatta ohi, päivitän blogiani vielä vähintään yhden postauksen verran. Onhan summatava yhteen vaihtokokemukset, ja kerrottava millaiset ovat post-Erasmus -oireiluni!
Toveri Suomi sekä molempien matkatavarat
Kätevyyden nimissä tilasimme toveri Suomen kanssa taksin jolla karautimme kotoa matkakeskukseen. Tämän tavaramäärän kanssa eimielellään kävele metriäkään, ei varsinkaan sateessa. Saimme pakaasimme survottua bussiin, ja nyt olemme matkanneet jo kolme ja puoli tuntia kohti Tukholmaa. Bussissa on langaton netti, kahviautomaatti ja nojatuolimaiset penkit, joten mikäs tässä matkatessa vielä ne jäljellä olevat kaksi tuntia.
Matka sujuu rattoisasti vaikka edessä istuvan näytöltä eleokuvaa tiiraillessa...
Yövymme Tukholmassa ja aamulla anivarhain lähtee laiva kohti Suomen Turkua. Vaikka päivälaiva onkin, varasimme hytin tavaramääräämme ja oletettavaa väsymystämme ajatellen. Epävarmaa vain on, mahtuuko säästöhyttikopperossa nukkumaan kaikkien näiden kassien kanssa! Niin tai näin, kun perjantaina puolen yön korvilla saavun koto-Tampereelle (lähdettyäni matkaan koto-Boråsista, heh), unet omassa sängyssä varmasti maittavat...
Vaikka vaihto nyt onkin auttamatta ohi, päivitän blogiani vielä vähintään yhden postauksen verran. Onhan summatava yhteen vaihtokokemukset, ja kerrottava millaiset ovat post-Erasmus -oireiluni!
torstai 2. heinäkuuta 2009
Tulevaa vastaan
Tänään inspiroiduin tekemään koepakkauksen kotiinpaluuta varten. Lähtö koittaa tasan viikon päästä. Torstaina 9.7. vaihtuvat Boråsin maisemat Tukholmaan, josta seuraavana aamuna aikaisin lähtee laiva kohti Suomen Turkua. Perjantai-iltana 10.7. klo 23 pitäisi jalkojeni alla olla taas tamperelaista maaperää. Viime kerrasta ei ole oikeastaan pitkä aika, sillä kesäkuun keskivaiheilla kävin näyttämässä Suomea rakkaalle toveri Espanjalle. Silloin olisin melkein ollut valmis jäämään kotiin, mutta halu viettää viimeiset mahdolliset hetket tovereden kanssa Ruotsissa ei tehnyt vaihtokotiin palaamista vaikeaksi.
Koepakkaus kuulostaa ehkä hyvin järkevältä, jossei suorastaan ärsyttävän rationaaliselta toiminnalta. Onhan tässä vielä viikko aikaa viikata tavaroitaan kassiin. Tapahtuma oli kuitenkin ennemmin tunnemyrskyn aikaansaama: surutyötä tai sitten terapiaa. Tänään menetin lähimmäiseni kotimaalleen, ja toisen toverin myös! Tappioita on kärsitty maaliskuusta (!) alkaen keesäkuuta kohti yhä kiihtyvällä vauhdilla. Hyvästihaleja on saanut antaa välillä rivilliselle tovereita. Asuintalot ovat autioituneet, vain muutamia selviytyneitä haahuilee välillä vastaan. Bileistä ei tietoakaan. Tuntuu kuin olisi jossain muualla kuin vaihtoaikansa kaupungissa.
Olisiko sitten ollut parempi lähteä samassa rytäkässä kuin useimmat muut? Ehkä, mutta silloin ainakin kotiinpaluu olisi ollut suurempi shokki! Nyt on aikaa totutella taas ”tavalliseen” elämään (noh, ilman työtä tai opiskelua tosin!), ja aikaa ajatella. Ajatteleminen voi tunnetusti olla aika riskialtista puuhaa, mutta kai parempi käynnistää post-erasmus prosessi jo nyt... (olkoonkin että tarkalleen ottaen olen post-nordplus)
Vaihdonjälkeisshokki ei ole suinkaan pelkkä vitsi, vaan ihan jopa tutkittu juttu. Itse tulin kevään kohinoissa miettineeksi että jessus, yliopiston tarvitsisi järjestää jonkinlainen kriisiryhmä palanneille vaihtareille, varmistaakseen heidän kuntoutumisensa arkielämään kotimaassa. Facebookista sentään löytyy monenlaista itseapuryhmää vaihdosta palanneille. How to survive after Erasmus-ryhmän vinkkeihin kuuluu mm. tutustua oman kotiyliopistonsa vaihtareihin ja suunnitella seuravaa ulkomaan kokemusta. Toki kehotetaan myös pilke silmäkulmassa olla murehtimatta alkoholiin käytettyjä rahamääriä, opiskella kieliä joista vaihdon aikana oppi vain kirosanat ja valmistautua ettei seksielämä tule olemaan enää yhtä vilkasta...
Minulle on tosin huomautettu, että pääsen vähemmällä kun kotimaassakin odottaa itsenäinen elämä: toiset muuttavat takaisin kotiin vanhempiensa luokse. Tampere on myös isompi kuin Borås, enkä siis joudu takaisin minnekään takapajulaan, ja sitten tietysti ese fakta, etteivät Ruotsi ja Suomi noin yleisesti hirmusti toisistaan eroa. Mutta silti! Pienetkin asiat saattavat tuntua suurilta. Toveri Espanja kertoi myötätuntoisesti lukemansa tarinan maannaisestaan, joka vaihdonjälkeiseellä ostosreissulla espanjalais-Lidlissä sai itkukohtauksen: Suomen puljusta poiketen siellä ei myytykään jogurttia litran tölkeissä!
Noh, kevyempiin aiheisiin, jollaisia eivät varsinaisesti olleet ne koepakatut laukut..! Ihan kaikkia kamojani en laukkuihin tunkenut, kai säilyttääkseni illuusion että kaikki mukaan haluamani mahtuu sitten lopulta mukaan... Minkäs teet, puolen vuoden aikana on tullut ostettua kaikenlaista:
- peitto (oishan se kiva olla viraspeitto kotona)
- tyyny (ei kolmas tyynykään ois pahitteeksi)
- sohvatyyny (kun kotona olis jopa se sohva)
- viltti (on mulla yks, mut tää on niin ihku)
- keittiöpyyhe (tääki on niin ihku)
- oven karmiin ripustettava naulakko (kauheen kätevä)
- kelloradio (vois käyttääki herätyskellona ku siihen kotona jopa yltäis sängystä)
- kirjoja (kirjastot? ai siis mitä ne on??)
Et cetera. Bussilla ja laivalla ja junalla matkustettaessa on tietty se hyvä puoli, että voi ottaa niin paljon tavaraa ku vaan jaksaa kantaa! Mutta huono puoli on se, että niitä täytyy sitten tosiaan kantaa ne kaikki siirtymät bussiin ja laivaan ja junaan... Mutta vielä siis viikko aikaa punnita sitä asiaa, suunnittele tulevaa ja muistella menevää.
Koepakkaus kuulostaa ehkä hyvin järkevältä, jossei suorastaan ärsyttävän rationaaliselta toiminnalta. Onhan tässä vielä viikko aikaa viikata tavaroitaan kassiin. Tapahtuma oli kuitenkin ennemmin tunnemyrskyn aikaansaama: surutyötä tai sitten terapiaa. Tänään menetin lähimmäiseni kotimaalleen, ja toisen toverin myös! Tappioita on kärsitty maaliskuusta (!) alkaen keesäkuuta kohti yhä kiihtyvällä vauhdilla. Hyvästihaleja on saanut antaa välillä rivilliselle tovereita. Asuintalot ovat autioituneet, vain muutamia selviytyneitä haahuilee välillä vastaan. Bileistä ei tietoakaan. Tuntuu kuin olisi jossain muualla kuin vaihtoaikansa kaupungissa.
Olisiko sitten ollut parempi lähteä samassa rytäkässä kuin useimmat muut? Ehkä, mutta silloin ainakin kotiinpaluu olisi ollut suurempi shokki! Nyt on aikaa totutella taas ”tavalliseen” elämään (noh, ilman työtä tai opiskelua tosin!), ja aikaa ajatella. Ajatteleminen voi tunnetusti olla aika riskialtista puuhaa, mutta kai parempi käynnistää post-erasmus prosessi jo nyt... (olkoonkin että tarkalleen ottaen olen post-nordplus)
Vaihdonjälkeisshokki ei ole suinkaan pelkkä vitsi, vaan ihan jopa tutkittu juttu. Itse tulin kevään kohinoissa miettineeksi että jessus, yliopiston tarvitsisi järjestää jonkinlainen kriisiryhmä palanneille vaihtareille, varmistaakseen heidän kuntoutumisensa arkielämään kotimaassa. Facebookista sentään löytyy monenlaista itseapuryhmää vaihdosta palanneille. How to survive after Erasmus-ryhmän vinkkeihin kuuluu mm. tutustua oman kotiyliopistonsa vaihtareihin ja suunnitella seuravaa ulkomaan kokemusta. Toki kehotetaan myös pilke silmäkulmassa olla murehtimatta alkoholiin käytettyjä rahamääriä, opiskella kieliä joista vaihdon aikana oppi vain kirosanat ja valmistautua ettei seksielämä tule olemaan enää yhtä vilkasta...
Minulle on tosin huomautettu, että pääsen vähemmällä kun kotimaassakin odottaa itsenäinen elämä: toiset muuttavat takaisin kotiin vanhempiensa luokse. Tampere on myös isompi kuin Borås, enkä siis joudu takaisin minnekään takapajulaan, ja sitten tietysti ese fakta, etteivät Ruotsi ja Suomi noin yleisesti hirmusti toisistaan eroa. Mutta silti! Pienetkin asiat saattavat tuntua suurilta. Toveri Espanja kertoi myötätuntoisesti lukemansa tarinan maannaisestaan, joka vaihdonjälkeiseellä ostosreissulla espanjalais-Lidlissä sai itkukohtauksen: Suomen puljusta poiketen siellä ei myytykään jogurttia litran tölkeissä!
Noh, kevyempiin aiheisiin, jollaisia eivät varsinaisesti olleet ne koepakatut laukut..! Ihan kaikkia kamojani en laukkuihin tunkenut, kai säilyttääkseni illuusion että kaikki mukaan haluamani mahtuu sitten lopulta mukaan... Minkäs teet, puolen vuoden aikana on tullut ostettua kaikenlaista:
- peitto (oishan se kiva olla viraspeitto kotona)
- tyyny (ei kolmas tyynykään ois pahitteeksi)
- sohvatyyny (kun kotona olis jopa se sohva)
- viltti (on mulla yks, mut tää on niin ihku)
- keittiöpyyhe (tääki on niin ihku)
- oven karmiin ripustettava naulakko (kauheen kätevä)
- kelloradio (vois käyttääki herätyskellona ku siihen kotona jopa yltäis sängystä)
- kirjoja (kirjastot? ai siis mitä ne on??)
Et cetera. Bussilla ja laivalla ja junalla matkustettaessa on tietty se hyvä puoli, että voi ottaa niin paljon tavaraa ku vaan jaksaa kantaa! Mutta huono puoli on se, että niitä täytyy sitten tosiaan kantaa ne kaikki siirtymät bussiin ja laivaan ja junaan... Mutta vielä siis viikko aikaa punnita sitä asiaa, suunnittele tulevaa ja muistella menevää.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Juhannus ruotsalaisittain
Viime viikolla sain juhlia ruotsalaista juhannusta! Odotin sitä melko innolla, koska suomalainen juhannus on yleensä ollut pakkojuhlintaa, joka on mennyt mönkään tavalla jos toisellakin. Koskaan en ole kokenut perinteistä mökkijuhannusta saunoineen ja järvineen. Mutta ruotsalainen juhannusstereotypia onkin jotain muuta: tanssimista juhannussalon ympäri kukkaseppeleet päässä!
Juhannusaatto Boråsissa sarasti ukkospilvisenä, jonka johdosti lykkäsimme tanssiin lähtöä myöhäisemmäksi. Netistä oli luettavissa tarkka tanssiaikataulu: klo 14.30 ja 15.30. Saavuimme Ramnaparkeniin parahiksi ensimmäiseen vuoroon, mutta päädyimme tarkkailemaan tapahtumaa sivusta. Ukkospilvet varjostivat puistoa, mutta ei iskenyt salama salkoon, vaan ilakoivat seppelpäiset ruotsalaiset onnistuivat pitämään sateen loitolla.
Tanssinäyte
Tanssin tauottua kävimme toveri Tsekki S:n ja Espanjan kanssa katsastamassa samassa puistossa sijaitsevan Borås Museumin annin... joka ei ollut kovin huima. Paitsi Suomesta Ruotsiin vuosikymmeniä sitten muuttaneiden suomalaissiirtolaisten kertomukset, joita yritin tovereille tulkata.
Museon jälkeen oli vuorossa toinen tanssitus, johon uskaltauduimme mukaan. Osallistujastosta päätelleen tanssiminen on lähinnä lasten ja vanhempiensa huvia, mutta arvelimme myös lastenmielisillä ulkkiksilla olevan oikeutus osallistua. Eikä kukaan meitä pahalla silmällä katsonut, puolitoistavuotias vierustoverinikin oikein lojaalisti puristi sormeani läpi tanssimarathonin. Vaikka olimme voineet ottaa vähän oppia ensimmäisen tanssivuoron seuraamisesta, koreografiat ja laulunsanat olivat meiltä hiukan hukassa. ”Morsgrisar är vi allihopa” oli sentään tuttu!
Salko ja minä
Juhannussalon ympärillä tuli siis tanssittua, varsinaisesti ympäri ei, koska sen verran tiuhaan tahtiin vaihdettiin tanssisuuntaan. Mutta olipahan ruotsalainen olo! Illalla toveri Ruotsi A. vieläpä tarjoili illallisen uusine perunoineen ja sinappisilleineen, mmm!
Juhannuspäivänä oli tarkoitus lähteä läheisen järven rannalle grillailemaan, mutta sää jatkui lohduttoman harmaana. Ukkonen parahti sentään vain yhden kerran, mutta se yksi kerta riitti viemään netin minun taloltani ja vähintään viereiseltäkin loppuviikonlopuksi. Juurikin kun koneeni oli palannut reilun kuukauden huoltomatkaltaan Hollannista) ja käynyt parit vanhat Suomen osoitteet läpi ennen saapumistaan Boråsiin)...
Sunnuntai-iltapäivästä pilvet vihdoin väistyivät ja pääsimme grillailupuuhiin. Sää olikin mikä mainioin ja samoin grillivihannekset! Tofu-, porkkana- tai mitään muutakaan kasvismakkaraa kun en onnistunut Boråsista löytämään. Että kyllä me suomalaiset taidamme tosiaan olla se ykkösmakkarakansa! Heh.
Pohjoismaalaisjuhlamme sai vielä lisäväriä kun pakistanilaiset kuulivat ilouutisen : he olivat voittaneet kriketin maailmanmestaruuden!! Selvästikin yhtä suuri saavutus heille, kuin mitä Suomelle jääkiekon maailmanmestaruus, joka toisaalta kuulostaa heille (ja suurimmalle osalle maapallon väestöä) varmasti yhtä eksoottiselta kuin meille kriketin maailmanmestaruus. Mutta joka tapauksessa, maailmanmestaruus kuin maailmanmestaruus, onnittelimme heitä lämpimästi ja nautimme ilolla meille jaettua voittokakkua.
Juhannusaatto Boråsissa sarasti ukkospilvisenä, jonka johdosti lykkäsimme tanssiin lähtöä myöhäisemmäksi. Netistä oli luettavissa tarkka tanssiaikataulu: klo 14.30 ja 15.30. Saavuimme Ramnaparkeniin parahiksi ensimmäiseen vuoroon, mutta päädyimme tarkkailemaan tapahtumaa sivusta. Ukkospilvet varjostivat puistoa, mutta ei iskenyt salama salkoon, vaan ilakoivat seppelpäiset ruotsalaiset onnistuivat pitämään sateen loitolla.
Tanssinäyte
Tanssin tauottua kävimme toveri Tsekki S:n ja Espanjan kanssa katsastamassa samassa puistossa sijaitsevan Borås Museumin annin... joka ei ollut kovin huima. Paitsi Suomesta Ruotsiin vuosikymmeniä sitten muuttaneiden suomalaissiirtolaisten kertomukset, joita yritin tovereille tulkata.
Museon jälkeen oli vuorossa toinen tanssitus, johon uskaltauduimme mukaan. Osallistujastosta päätelleen tanssiminen on lähinnä lasten ja vanhempiensa huvia, mutta arvelimme myös lastenmielisillä ulkkiksilla olevan oikeutus osallistua. Eikä kukaan meitä pahalla silmällä katsonut, puolitoistavuotias vierustoverinikin oikein lojaalisti puristi sormeani läpi tanssimarathonin. Vaikka olimme voineet ottaa vähän oppia ensimmäisen tanssivuoron seuraamisesta, koreografiat ja laulunsanat olivat meiltä hiukan hukassa. ”Morsgrisar är vi allihopa” oli sentään tuttu!
Salko ja minä
Juhannussalon ympärillä tuli siis tanssittua, varsinaisesti ympäri ei, koska sen verran tiuhaan tahtiin vaihdettiin tanssisuuntaan. Mutta olipahan ruotsalainen olo! Illalla toveri Ruotsi A. vieläpä tarjoili illallisen uusine perunoineen ja sinappisilleineen, mmm!
Juhannuspäivänä oli tarkoitus lähteä läheisen järven rannalle grillailemaan, mutta sää jatkui lohduttoman harmaana. Ukkonen parahti sentään vain yhden kerran, mutta se yksi kerta riitti viemään netin minun taloltani ja vähintään viereiseltäkin loppuviikonlopuksi. Juurikin kun koneeni oli palannut reilun kuukauden huoltomatkaltaan Hollannista) ja käynyt parit vanhat Suomen osoitteet läpi ennen saapumistaan Boråsiin)...
Sunnuntai-iltapäivästä pilvet vihdoin väistyivät ja pääsimme grillailupuuhiin. Sää olikin mikä mainioin ja samoin grillivihannekset! Tofu-, porkkana- tai mitään muutakaan kasvismakkaraa kun en onnistunut Boråsista löytämään. Että kyllä me suomalaiset taidamme tosiaan olla se ykkösmakkarakansa! Heh.
Pohjoismaalaisjuhlamme sai vielä lisäväriä kun pakistanilaiset kuulivat ilouutisen : he olivat voittaneet kriketin maailmanmestaruuden!! Selvästikin yhtä suuri saavutus heille, kuin mitä Suomelle jääkiekon maailmanmestaruus, joka toisaalta kuulostaa heille (ja suurimmalle osalle maapallon väestöä) varmasti yhtä eksoottiselta kuin meille kriketin maailmanmestaruus. Mutta joka tapauksessa, maailmanmestaruus kuin maailmanmestaruus, onnittelimme heitä lämpimästi ja nautimme ilolla meille jaettua voittokakkua.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Ääni Boråsista
Ensi alkuun jäi täällä Ruotsissa kotimaan uutisten seuraaminen aika vähällä. Tavallisesti päivitän itseäni uutissivujen ja teksti-tv:n välityksellä vähän väliä, mutta täällä olen ollut nolostuttavan tiedoton päivän polttavista asioista. Tietoisuuteeni on kantautunut vain "tärkeimmät" uutiset kuten Googlen tulo Haminaan ja Nina Mikkosen mielipiteet lastenhoidosta. Nyttemmin ovat Suomen uutiset taas tarkemmassa luvussa, johtuen sitten enemmästä ajasta tai henkisestä valmentautumista kotiinpaluuseen...
Tänään Ylen nettisivut kertoi EU-äänestyksistä ulkomailla: "Kaikkiaan 9795 suomalaista äänesti eurovaaleissa ennakkoon ulkomailla. Eniten äänestettiin Ruotsissa, jossa äänensä antoi 1727 suomalaista." Minä voin kertoa olevani yksi noista! Boråsin katumainoksissa on kehotettu äänestämään, jopa puolan ja suomen kielilläkin. Ilokseni huomasin täälläkin sijaitsevan ennakkoäänestyspaikan, ja sinne sitten viime perjantaina ilmoittauduimme toveri Suomen kanssa - kaikkien keski-ikäisten hämmennykseksi. Äänestäminen oli muutenkin yhtä hämmennystä, kun jos vakituista osoitetta kysytään, niin onko se sitten tämän Boråsin (no onhan se nyt..) vai se Tampereen (ei kun siis olenkin siirtänyt postini Helsinkiin toveri Linjoille, ja ai niin toverihan muuttikin Marjaniemeen, osoiteesta ei tietoa..) Noh, tärkeintä on että ääneni menee oikeaan osoitteeseen!
Tänään Ylen nettisivut kertoi EU-äänestyksistä ulkomailla: "Kaikkiaan 9795 suomalaista äänesti eurovaaleissa ennakkoon ulkomailla. Eniten äänestettiin Ruotsissa, jossa äänensä antoi 1727 suomalaista." Minä voin kertoa olevani yksi noista! Boråsin katumainoksissa on kehotettu äänestämään, jopa puolan ja suomen kielilläkin. Ilokseni huomasin täälläkin sijaitsevan ennakkoäänestyspaikan, ja sinne sitten viime perjantaina ilmoittauduimme toveri Suomen kanssa - kaikkien keski-ikäisten hämmennykseksi. Äänestäminen oli muutenkin yhtä hämmennystä, kun jos vakituista osoitetta kysytään, niin onko se sitten tämän Boråsin (no onhan se nyt..) vai se Tampereen (ei kun siis olenkin siirtänyt postini Helsinkiin toveri Linjoille, ja ai niin toverihan muuttikin Marjaniemeen, osoiteesta ei tietoa..) Noh, tärkeintä on että ääneni menee oikeaan osoitteeseen!
maanantai 18. toukokuuta 2009
Fucking Borås
Toukokuun puoliväli jo! Toisaalta toukokuun puoliväli vasta… Viime ajat ovat olleet ristiriitaisia tuntemuksia tulvillaan. Ensiksi kauhua siitä, kuinka kaikki loppuu jo niin pian, porukka kaikkoaa, yhteinen aika käy vähiin... Sitten rinnalle hiipi alati kasvava koti-ikävä, tunne jonka olisi luullut saapuneen vaivaksi jo paljon, paljon aikaisemmin, eikä niinkään loppuvaihdosta.
Viime aikoja on leimannut myös tylsistys. Samat rutiinit, samat naamat, samat maisemat.. ainaiset samat ylämäet! Toissa viikonlopun nautin onneksi Kööpenhaminan tuoreudesta. Mainio reissu taas kerran ja säät suosivat - taas kerran! Tammikuisen Porton sadeviikon vastapainoksi on hyviä matkasäitä riittänyt koko loppukeväälle.
Mutta takaisin Boråsiin. Uh. Bussissa, matkalla takaisin Boråsiin tuli jo tylsistys, eikä mikään kotiinpaluun riemu. Borta bra, men... Äh, ei mitään muttia. Sama vanha Borås. Vaikka kaikki onkin kivan lähellä –esim. Göteborg – tuppaa kyläsemme silti jäädä vähän pieneksi.
Koti-ikävä sen kun kasvaa kasvamistaan. Tai pitäisikö sanoa kotiodotus. Ei täällä nyt sentään ihan melankoliassa marinoiduta. Välillä ei vaan malttaisi odottaa lähtöä, kaikkea sitä ihanaa minkä tammikuussa taakseen jätti. Oma kieli, omat ihmiset, oma (vuokra-)asunto! Niitä elämän suuria iloja. Lähdön hetki on näillä näkymin heinäkuun alussa, koska mitäs sitä heinäkuuksi jäämään – en minä jossei muutkaan.
Lähtö siis houkuttaa, mutta lähtö siis kiukuttaa myös. Boråsiin voi aina palata, tovereita nähdä, mutta tämä elämä täällä kokonaisuudessaan jää vain muistoksi. Ensimmäistä (kirjastonysväin) tapaamista kuitenkin jo suunnitellaan elokuulle, Prahaan!, mikä helpottaa hyvästelyjä. Ei tarvitsekaan sanoa hyvästi, vaan voi huikata kevyemmin että nähdään taas.
Mikä taas helpottaa Borås-tylsistymistä, ja vaikeuttaa lähtöä, ovat ainutlaatuiset kokemukset kuten kansainvälinen Euroviisu-kisakatsomo! Tai ei ihan ainutlaatuiset siinä mielessä, että Viisut ovat venyneet kolmeiltaisiksi... Onneksi, koska ne olivat varsin piristävä kokemus. Oi näitä kansainvälisyyden iloja. Kukaanhan ei niistä suostunut intoilemaan ennakkoon paitsi minä ja toveri Suomi, mutta niin vain täyttyivät aina olohuoneet ihmisistä ja hyvästä tunnelmasta tuskin kukaan pystyi olemaan nauttimatta. Varsinkin toveri Costa Rica I:lle oli kokemus uutuudessaan oletettavasti mieleenjäävä, mutta sanattomaksi ei todellakaan vetänyt vaan hän kommentoi esityksiä riemastuttavan teräväsanaisesti. Yleisesti ottaen yritimme kuitenkin olla edes kohtuullisen diplomaattisia kisakatsomossa edustettuina olevia maita kohtaan. Ja vaikka finaalivoitto Norjalle olikin niin murskaava, oli meillä Suomen, Liettuan ja Espanjan tovereilla sentään jännittävä loppukilpailu viimeisestä sijasta..!
Juuri näitä hetkiä jään vaihtariudestani eniten kaipaamaan, parhaiten muistamaan ja näiden hetkien takia en haluaisi lähdön hetken sittenkään koittavan kovin pian...
Viime aikoja on leimannut myös tylsistys. Samat rutiinit, samat naamat, samat maisemat.. ainaiset samat ylämäet! Toissa viikonlopun nautin onneksi Kööpenhaminan tuoreudesta. Mainio reissu taas kerran ja säät suosivat - taas kerran! Tammikuisen Porton sadeviikon vastapainoksi on hyviä matkasäitä riittänyt koko loppukeväälle.
Mutta takaisin Boråsiin. Uh. Bussissa, matkalla takaisin Boråsiin tuli jo tylsistys, eikä mikään kotiinpaluun riemu. Borta bra, men... Äh, ei mitään muttia. Sama vanha Borås. Vaikka kaikki onkin kivan lähellä –esim. Göteborg – tuppaa kyläsemme silti jäädä vähän pieneksi.
Koti-ikävä sen kun kasvaa kasvamistaan. Tai pitäisikö sanoa kotiodotus. Ei täällä nyt sentään ihan melankoliassa marinoiduta. Välillä ei vaan malttaisi odottaa lähtöä, kaikkea sitä ihanaa minkä tammikuussa taakseen jätti. Oma kieli, omat ihmiset, oma (vuokra-)asunto! Niitä elämän suuria iloja. Lähdön hetki on näillä näkymin heinäkuun alussa, koska mitäs sitä heinäkuuksi jäämään – en minä jossei muutkaan.
Lähtö siis houkuttaa, mutta lähtö siis kiukuttaa myös. Boråsiin voi aina palata, tovereita nähdä, mutta tämä elämä täällä kokonaisuudessaan jää vain muistoksi. Ensimmäistä (kirjastonysväin) tapaamista kuitenkin jo suunnitellaan elokuulle, Prahaan!, mikä helpottaa hyvästelyjä. Ei tarvitsekaan sanoa hyvästi, vaan voi huikata kevyemmin että nähdään taas.
Mikä taas helpottaa Borås-tylsistymistä, ja vaikeuttaa lähtöä, ovat ainutlaatuiset kokemukset kuten kansainvälinen Euroviisu-kisakatsomo! Tai ei ihan ainutlaatuiset siinä mielessä, että Viisut ovat venyneet kolmeiltaisiksi... Onneksi, koska ne olivat varsin piristävä kokemus. Oi näitä kansainvälisyyden iloja. Kukaanhan ei niistä suostunut intoilemaan ennakkoon paitsi minä ja toveri Suomi, mutta niin vain täyttyivät aina olohuoneet ihmisistä ja hyvästä tunnelmasta tuskin kukaan pystyi olemaan nauttimatta. Varsinkin toveri Costa Rica I:lle oli kokemus uutuudessaan oletettavasti mieleenjäävä, mutta sanattomaksi ei todellakaan vetänyt vaan hän kommentoi esityksiä riemastuttavan teräväsanaisesti. Yleisesti ottaen yritimme kuitenkin olla edes kohtuullisen diplomaattisia kisakatsomossa edustettuina olevia maita kohtaan. Ja vaikka finaalivoitto Norjalle olikin niin murskaava, oli meillä Suomen, Liettuan ja Espanjan tovereilla sentään jännittävä loppukilpailu viimeisestä sijasta..!
Juuri näitä hetkiä jään vaihtariudestani eniten kaipaamaan, parhaiten muistamaan ja näiden hetkien takia en haluaisi lähdön hetken sittenkään koittavan kovin pian...
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Jaa että qué pasa? Eiku... läget?
Vaihtariaika on tiedättekös aika kuluttavaa. Helmikuussa minulta hajosi kännykkä, ja jouduin ostamaan uuden. Nyt on puolestaan käyttökelvottomana pikku Asukseni, jonka ostin vasta viime lokakuussa. Takuuta olisi siis jäljellä, mutta lähetäpä se nyt sitten Suomeen ja sitä paitsi minulla ei ole haisuakaan siitä missä päin takuulappuseni lojuu. Jossain päin Kalevan kämppääni joo. Jos alivuokralaiseni on niin kiltti, että viettäessään paljon aikaa poissa asunnosta ottaa kasvini mukaansa, etteivät kuolahda, niin ehkäpä hän voisi vaikka kaivaa esiin takuulappuseni, heh. Koska kuka nyt sellaista olisi tullut ajatellut laittaneeksi talteen... paitsi tietysti toveri Suomi!
Joka tapauksessa tällä hetkellä ihmettelen elämääni täällä Ruotsissa kotikoneetta ja -netittä. Ihan jopa viikon verran olen ihmetellyt! Ja yhä henki pihisee, koska onneksi muuta aktiviteettia on piisannut. Viime maanantaina oli sunnuntai-illallinen osa kaksi, eli tähteiden tuhoaminen. Nerokkaat toverit oivalsivat pääsiäisillalliseen yhdessä kokkaamisen ja syömiset ilot, ja nyt meillä on sitten reilun kymmenen hengen ”sunnuntai-illallisklubi”.
Sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin Boråsin vanhassa, tunnelmallisessa elokuvateatterissa nimeltä Röda Kvarn näytetään ei niitä ihan uusimpia ja valtavirtaisimpia elokuvia. Monena viikkona olemme siellä istuneet ja viime viikon tiistaina taas. Vuorossa oli Italian mafiaa kuvaavaa Gomorra. Se oli kyllä ko. paikassa näkemistämme elokuvista huonoin, ehkä tosin siksi ettei mafiasanasto ruotsiksi ole minulla ihan riittävän hyvin hallussa...
Keskiviikkoillalla kävin elämäni ensimmäistä kertaa vesijumpassa eli ”aqua-aussa”. Toverini ovat sitä kaupungin uimahallissa harrastaneet jo pidempään, ja viimein hidas kymiläis-hämäläinenkin hyppäsi altaaseen. Puolen tunnin jumppahetki nyt oli vähän mitä oli: vesijumpassa kun on se huono puoli, ettei ole kovin yksinkertaista katsoa mallia muilta. Sen ymmärsin, että nyt siirrytään pitämään laidasta kiinni ja ohjeistuksesta että ”käsivarret suorina”... sen ainoan minkä saattoi itsekin nähdä! Että mitä niillä jaloilla sitten oli tarkalleen ottaen tarkoitus harrastaa, jäi mysteeriksi. Mutta hauskaa oli! Jumpan jälkeen viihdytimme itseämme vesiliukumäessä, porealtaassa, vesiliukumäessä, turkkilaisessa saunassa, kylmävesialtaassa, vesiliukumäessä, aalloissa ja... vesiliukumäessä! Kaksi tavissaunaakin, kuivana ja kosteana tuli testattua.
Torstai oli tavalliseen tapaan bileilta. Päätimme pitää pienet etkojen etkot Mamma Mia -elokuvan parissa, ja lopulta emme sitten ehtineetkään niille varsinaisille etkoille. X&Y –klubin ovelle ehdimme juuri ennen kahtatoista, jolloin sen sisäänpääsy muuttuu maksulliseksi. Pahaksi onneksi toveri Tsekki M oli unohtanut henkkarinsa kotiin, eikä ovimies ollut valmis neuvottelemaan poikkeusluvasta. Sinänsä tietysti imartelevaa toverille, joka on kuitenkin vaihtarijoukkiomme ikänestori ylittäen ikärajan kahdellatoista vuodella..! Noh, inventoimme äkkiä mielessämme baarikaappiemme sisällön ja päädyimme palaamaan Hässleholmeniin. Taas vaani lähistöllä taksi, johon sitten lankesimme (tällä kertaa ihan laillisella neljän hengen matkustajistolla) ja päädyimme kämppäni olohuoneeseen pitämään omat hippalomme.
Kamerani on sentään toistaiseksi toiminnassa, mutta kun nyt ei ole kuvia ladattavaksi... otin sitten kännykän kameralla kuvan kantaklubimme kynästä. Kanta-asiakkailta niitä löytyy tietysti monta kappaletta.
Perjantaina en sitten kyennytkään kirjastolle ennen kuin kello viisi illalla, ja se sulkeutuu kyseisenä päivänä jo kello kuusi. Menimme tiedosta järkyttyneen toveri Espanjan kanssa juomaan lohdutukseksi cappuccinot keskustaan, joen rantaan jossa kevätaurinko meitä lämmitteli oikein kivasti... ennen kuin sitten alkoi painua mailleen ja me viettämään koti-iltaa, taas kerran elokuvan parissa.
Lauantaina ekskusimme nelikkona Göteborgiin, jossa kiersimme jalan keskustaa ja raitiovaunulla kaupunkia ja lautalla saaristoa ja taas jalan Donsön saarta. Autoja siellä ei ollut, muuta kuin ambulanssi Toyota Yariksen muodossa. Asukkaat liikkuvat polkupyörien lisäksi etulavoilla varustetuilla mopoilla - ja golf-autoilla! Golf-kenttää saarella ei sentään ollut, mutta minigolf ja keilahalli kylläkin.
Illalla olisin voinut vain kaatua sänkyyn ja jäädä siihen, mutta ikäväkseni oli mentävä toveri Liettua R:n läksiäisiin. Kovin pitkään ei kuitenkaan tullut juhlittua, kun itse juhlakalukin sammahti jo siinä yhdentoista korvilla.
Sunnuntaina vietin totaalisen rentoilupäivän - johon kuului taas cappuccinoa espanjalaisseurassa ja illallista monikansallisessa seurassa... eli suomalaisruotsalaisespanjalaispuolalaisranskalaiscostaricalaisseurassa! Huh ja puh. Totesin myös ruokailun jälkeen. Ja tänään illalla vuorossa on taas uusinta!
Joka tapauksessa tällä hetkellä ihmettelen elämääni täällä Ruotsissa kotikoneetta ja -netittä. Ihan jopa viikon verran olen ihmetellyt! Ja yhä henki pihisee, koska onneksi muuta aktiviteettia on piisannut. Viime maanantaina oli sunnuntai-illallinen osa kaksi, eli tähteiden tuhoaminen. Nerokkaat toverit oivalsivat pääsiäisillalliseen yhdessä kokkaamisen ja syömiset ilot, ja nyt meillä on sitten reilun kymmenen hengen ”sunnuntai-illallisklubi”.
Sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin Boråsin vanhassa, tunnelmallisessa elokuvateatterissa nimeltä Röda Kvarn näytetään ei niitä ihan uusimpia ja valtavirtaisimpia elokuvia. Monena viikkona olemme siellä istuneet ja viime viikon tiistaina taas. Vuorossa oli Italian mafiaa kuvaavaa Gomorra. Se oli kyllä ko. paikassa näkemistämme elokuvista huonoin, ehkä tosin siksi ettei mafiasanasto ruotsiksi ole minulla ihan riittävän hyvin hallussa...
Keskiviikkoillalla kävin elämäni ensimmäistä kertaa vesijumpassa eli ”aqua-aussa”. Toverini ovat sitä kaupungin uimahallissa harrastaneet jo pidempään, ja viimein hidas kymiläis-hämäläinenkin hyppäsi altaaseen. Puolen tunnin jumppahetki nyt oli vähän mitä oli: vesijumpassa kun on se huono puoli, ettei ole kovin yksinkertaista katsoa mallia muilta. Sen ymmärsin, että nyt siirrytään pitämään laidasta kiinni ja ohjeistuksesta että ”käsivarret suorina”... sen ainoan minkä saattoi itsekin nähdä! Että mitä niillä jaloilla sitten oli tarkalleen ottaen tarkoitus harrastaa, jäi mysteeriksi. Mutta hauskaa oli! Jumpan jälkeen viihdytimme itseämme vesiliukumäessä, porealtaassa, vesiliukumäessä, turkkilaisessa saunassa, kylmävesialtaassa, vesiliukumäessä, aalloissa ja... vesiliukumäessä! Kaksi tavissaunaakin, kuivana ja kosteana tuli testattua.
Torstai oli tavalliseen tapaan bileilta. Päätimme pitää pienet etkojen etkot Mamma Mia -elokuvan parissa, ja lopulta emme sitten ehtineetkään niille varsinaisille etkoille. X&Y –klubin ovelle ehdimme juuri ennen kahtatoista, jolloin sen sisäänpääsy muuttuu maksulliseksi. Pahaksi onneksi toveri Tsekki M oli unohtanut henkkarinsa kotiin, eikä ovimies ollut valmis neuvottelemaan poikkeusluvasta. Sinänsä tietysti imartelevaa toverille, joka on kuitenkin vaihtarijoukkiomme ikänestori ylittäen ikärajan kahdellatoista vuodella..! Noh, inventoimme äkkiä mielessämme baarikaappiemme sisällön ja päädyimme palaamaan Hässleholmeniin. Taas vaani lähistöllä taksi, johon sitten lankesimme (tällä kertaa ihan laillisella neljän hengen matkustajistolla) ja päädyimme kämppäni olohuoneeseen pitämään omat hippalomme.
Kamerani on sentään toistaiseksi toiminnassa, mutta kun nyt ei ole kuvia ladattavaksi... otin sitten kännykän kameralla kuvan kantaklubimme kynästä. Kanta-asiakkailta niitä löytyy tietysti monta kappaletta.
Perjantaina en sitten kyennytkään kirjastolle ennen kuin kello viisi illalla, ja se sulkeutuu kyseisenä päivänä jo kello kuusi. Menimme tiedosta järkyttyneen toveri Espanjan kanssa juomaan lohdutukseksi cappuccinot keskustaan, joen rantaan jossa kevätaurinko meitä lämmitteli oikein kivasti... ennen kuin sitten alkoi painua mailleen ja me viettämään koti-iltaa, taas kerran elokuvan parissa.
Lauantaina ekskusimme nelikkona Göteborgiin, jossa kiersimme jalan keskustaa ja raitiovaunulla kaupunkia ja lautalla saaristoa ja taas jalan Donsön saarta. Autoja siellä ei ollut, muuta kuin ambulanssi Toyota Yariksen muodossa. Asukkaat liikkuvat polkupyörien lisäksi etulavoilla varustetuilla mopoilla - ja golf-autoilla! Golf-kenttää saarella ei sentään ollut, mutta minigolf ja keilahalli kylläkin.
Illalla olisin voinut vain kaatua sänkyyn ja jäädä siihen, mutta ikäväkseni oli mentävä toveri Liettua R:n läksiäisiin. Kovin pitkään ei kuitenkaan tullut juhlittua, kun itse juhlakalukin sammahti jo siinä yhdentoista korvilla.
Sunnuntaina vietin totaalisen rentoilupäivän - johon kuului taas cappuccinoa espanjalaisseurassa ja illallista monikansallisessa seurassa... eli suomalaisruotsalaisespanjalaispuolalaisranskalaiscostaricalaisseurassa! Huh ja puh. Totesin myös ruokailun jälkeen. Ja tänään illalla vuorossa on taas uusinta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
